IRC-Galleria

Part I - The swift beginning

Paatille ajettaessa alkoi jo päässä heittämään ja pelottavinta siinä oli se että minä olin kuski. En nyt sentään humalassa ajanut, olenko minä nyt koskaan mitään sellaista tehnyt, vaan flunssa teki työtä ja voi vain toivoa että alkoholi, tuo kuningas lääke kaikkiin sairauksiin, auttaisi tälläkin kertaa.
Kun pyörittiin hyttiin niin tarviiko sitä erikseen sanoa, mitä tein ensin. Salakavalasti varastin satamasta lasituopin, eikä viinan juonti ole koskaan ollut hauskempaa.
Kaupassa käytyä pyörimme kavereiden kanssa, muistaakseni kutos kerroksessa, etsien toista hyttiä johon toinen poppoo oli majoittunut. Kun vaan olisin tiennyt, että hemmot istuskeli pari kerrosta ylempänä, en olisi ehkä vaivautunut huutelemaan käytävillä niin paljoa.
Tässä vaiheessa alkaa jo muisti pätkiä, mikä luultavasti selittyy sillä, että kuppi on noussut hyvään tahtiin, vaikka muistaakseni vasta viiden aikoihin aamulla olin aivan tolkuttomassa humalassa. Unirytmi on ollut vähän päin helvettiä, joten olen melkoinen yöeläin tällä hetkellä. Vittumaista vaan kun neljältä baari oli kait menossa kiinni tai jotain, niin minusta tuntui että bileet olisi vasta aluilla.
Käytiin jossain ihme taikamaailmassa, jossa pyöri paljon humalaisia ihmisiä parketilla. En muista siitä paljoa, paitsi että pojilla tais olla siellä oikein joku bändi. Ravasin hytissä jatkuvasti tekemässä paukun mun siideri tölkkiin ja melkein kaikki mitä sillä välillä tapahtui, on jo melkein unohtunut.
Vitutti vaan että jossain vaiheessa oltiin aivan liikaa hytissä, koska minä olisin halunnut pyöriä vaikka pitkin lattioita laivan käytävillä. Rukoukseeni vastattiin siinä... jossain vaiheessa. Tais olla aika myöhä tai ehkä ei, mutta luultavasti kun poistuimme kymppi kerroksen diskosta. Kaverit odotteli hissiä, enkä jaksanut odottaa ja olen muutenkin niin reipas poika, niinpä juoksin rappuset alas. Ekat kaks porrasta meni nätisti, mutta kolmannen käännöksen jälkeen astuin huonosti, koordinatio alkoi jo pettämään rankasti, ja en nyt oikeastaan pyörinyt, vaan liu'uin rappuset rymisten alimmalle portaille ja siitä lattialle. Auts! Joku kusipää vielä seuras mua, ihan totta, mut toivoin et se olis niin päissään, ettei se huomais\muistais koko asiaa. Perse oli nyt sit kipeä ja hävetti ihan vitusti, joten juosta nilkutin tupaan sekoittamaan uuden paukun - vahvan.

Part II - Warzone

Istuttiin jossain vaiheessa iltaa, kuka siellä kelloja katselee, kun ironista kyllä, juteltiin kahden kaverin kanssa tappeluista. Toinen siinä kukkoilee kuinka äijä se on, vaikka edes tappelussa koskaan ollut. Itse sitä mieltä olen, että vitun naurettavaa paskaa koko touhu, mutta kaveri siinä röyhistelee rintaa ja sitten tulee se hetki, kun jotain meteliä kuuluu jostain ja kaveri huutaa et tule tänne vittu huutelemaan. Noh sekuntti siitä, niin joku persereikä juoksee hyttiin ja lyö MINUA nyrkillä naamaan. Ja kaverit kimppuun. Huh huh. Siinä kunnossa ja koko jutun ironia lähinnä naurattaa. Jos se olis lyönny kaveria naamaan, niin en olis valttämättä lähtenyt edes puolustamaan. Oma vika saatana. No ehkä noin pienestä syystä tapella, niin olisihan sitä. Siinä kun tiesin mitä tulisi tapahtumaan, niin ajattelin lopettaa koko paskan. Mut kaverit halus painia ja siinä sitten mentiin. Just kun loppu alkoi lähestyä, niin pari kaveria ilmestyy paikalle ja taas se alkaa. Lopputulos - kaverilta pää auki kun se kaatui kait seinää päin ja molemmat, kaveri ja se toisen hytin persereikä, melkein putkaan. Oli aika vitun lähellä. Noh itse asiassa sen korston lyönti oli ku pikkutytön läpsäys poskella, mistä ei jäänyt edes mustelmaa aamuksi. Huvittavaa paskaa ja ainut mihin oikeasti sattuu on mun perse.
Kun sirkus loppui lähdin - ootastaa, toiseen hyttiin nauramaan. No en ehkä nauramaan, mutta kertaamaan illan tapahtumia. En muista siitä juuri mitään, mutta taisin kehaista siellä poikien taisteluntahtoa ja et on se nyt ainakin hienoa että kaverit puolustaa, vaikka itse edes nähny siinä paljoa tappelun syitä. Itse asiassa mun kaverihan sen tais aloittaa, mutta jäp jäp vittuako siitä enempää. Everyone's a jerk. You, me, this jerk.
Heitin karusellit ja lähdin poukkoilemaan käytävälle ja huomasin avonaisen oven ja päätin syöksyä sisään. Mietin hetken, et mitä vittua? Sisällä oli joku täysin päissään oleva kolli ja joku muija nätillä parisängyllä, pukeissa minun harmikseni, ja mika oli oudointa, niin siinä random hytissä pari mun kaveria kääntyi ympäri "Kato Peimola!" Yllätys.
Sit tulee taas blackout. Palasin hyttiin ja "tupakaverit" ihmetteli minne vittuun minä olin kadonnut. Sen kun itsekin täysin tietäisin.

Part III World around Finland

Nukuin kait pari tuntia ja sit herätys ja rantaan. Sydän hakkas ku suomalainen vaimo kotona kaulimella ja päässä paukutti koko edellisillan päihtyneet pirut. Eli bileet jatkuivat yhä ja olin vieläkin hyvässä humalassa, mutta nyt se oli tippunut sinne rosvosektorille.
Ennen - tai jälkeen hesen, käytiin casinon ovella. Muistin että siellä työskenteli aivan järkyttävän hyvän näköinen tipu seksikkäässä hameessa, mutta en nyt sit keksinyt mitään tekosyytä kävellä suoraan sisään. Naurettiin siinä vaan merkkeijä ovessa. Ei kameroita, ei käsiaseita. Mitä se tarkoittaa? Kameran nyt ymmärtää, että kaikki turistit varmaan käy päukuttamassa sitä muijaa salamavaloilla riesaksi asti, mutta eikös nyt ole itsestään selvää, että ei aseita? No mutta jos ameriikassa jaellaan pankissa uusille asiakkaille aseita, niin täytyy sanoa että maailma suomen ympärillä on vitun outo ja ihmeellinen paikka.
Kun hesen safkat oli syöty, minä vain puoliksi, koska se tuntui jäävän jonnekin helvetin ja taivaan välille ja oli valmiina räjähtämään mihin suuntaan tahansa, lähdimme Super Alkoon. Nimen kyllä luulis houkuttelevan kaikki suomalaiset luokseen kuin kärpäsen kasaan paskaa, mutta täällä oli niin kirkasta, mutta oudon hiljaista. Ei näkynyt paljoa muuta kuin viinaa, johtuen ehkä siitä että ajattelin tällä hetkellä vain kahta asiaa. Viinaa ja viinaa. Varjoina mielessä liikkui vain se krapulahumala, joka hakkaa paukutti päänsisällä ja komppasi bassona rinnan alla, myös se pajatsonainen joka ei tykkää kameroista, myös mun vitun perse, jota vihloi kaiken usvan keskeltä. Puudutus alkoi pikkuhiljaa jo loppumaan ja laskuhumalan mukana jalat alkoivat taas koskettamaan maata. Pudotus oli varsin tyly, mutta raahatessa viittä laatikollista halpaa juomaa perässä, se kaikki tuntui vain pieneltä harmilta.
Laivalla ei tapahtunut enää mitään. Itse makasin hytissä podeten krapulaa ja kävin juuri viimeisen laulun kaikuessa käytävillä karaokebaarissa. Ilman flunssaa ja päänsärkyä, olisin halunnut itsekin käydä yrjöämässä mikkiin, mutta jääköön nyt sit toiseen kertaan.
Ei pahaa sanottavaa risteilystä, paitsi tämä vitun flunssa joka vieläkin piinaa, jota ei saanut Janne pois, vaikka joi kuinka paljon viinaa. Pian odottaa uusi risteily, uusi risteily ja uudet kujeet.

PS. Jos Ameriikassa uudet asiakkaat saa aseet liittyessään pankkiin, niin mahtaako kulta-asiakkaat saada luoteja niihin aseisiin?