IRC-Galleria

Part I - The swift beginning

Paatille ajettaessa alkoi jo päässä heittämään ja pelottavinta siinä oli se että minä olin kuski. En nyt sentään humalassa ajanut, olenko minä nyt koskaan mitään sellaista tehnyt, vaan flunssa teki työtä ja voi vain toivoa että alkoholi, tuo kuningas lääke kaikkiin sairauksiin, auttaisi tälläkin kertaa.
Kun pyörittiin hyttiin niin tarviiko sitä erikseen sanoa, mitä tein ensin. Salakavalasti varastin satamasta lasituopin, eikä viinan juonti ole koskaan ollut hauskempaa.
Kaupassa käytyä pyörimme kavereiden kanssa, muistaakseni kutos kerroksessa, etsien toista hyttiä johon toinen poppoo oli majoittunut. Kun vaan olisin tiennyt, että hemmot istuskeli pari kerrosta ylempänä, en olisi ehkä vaivautunut huutelemaan käytävillä niin paljoa.
Tässä vaiheessa alkaa jo muisti pätkiä, mikä luultavasti selittyy sillä, että kuppi on noussut hyvään tahtiin, vaikka muistaakseni vasta viiden aikoihin aamulla olin aivan tolkuttomassa humalassa. Unirytmi on ollut vähän päin helvettiä, joten olen melkoinen yöeläin tällä hetkellä. Vittumaista vaan kun neljältä baari oli kait menossa kiinni tai jotain, niin minusta tuntui että bileet olisi vasta aluilla.
Käytiin jossain ihme taikamaailmassa, jossa pyöri paljon humalaisia ihmisiä parketilla. En muista siitä paljoa, paitsi että pojilla tais olla siellä oikein joku bändi. Ravasin hytissä jatkuvasti tekemässä paukun mun siideri tölkkiin ja melkein kaikki mitä sillä välillä tapahtui, on jo melkein unohtunut.
Vitutti vaan että jossain vaiheessa oltiin aivan liikaa hytissä, koska minä olisin halunnut pyöriä vaikka pitkin lattioita laivan käytävillä. Rukoukseeni vastattiin siinä... jossain vaiheessa. Tais olla aika myöhä tai ehkä ei, mutta luultavasti kun poistuimme kymppi kerroksen diskosta. Kaverit odotteli hissiä, enkä jaksanut odottaa ja olen muutenkin niin reipas poika, niinpä juoksin rappuset alas. Ekat kaks porrasta meni nätisti, mutta kolmannen käännöksen jälkeen astuin huonosti, koordinatio alkoi jo pettämään rankasti, ja en nyt oikeastaan pyörinyt, vaan liu'uin rappuset rymisten alimmalle portaille ja siitä lattialle. Auts! Joku kusipää vielä seuras mua, ihan totta, mut toivoin et se olis niin päissään, ettei se huomais\muistais koko asiaa. Perse oli nyt sit kipeä ja hävetti ihan vitusti, joten juosta nilkutin tupaan sekoittamaan uuden paukun - vahvan.

Part II - Warzone

Istuttiin jossain vaiheessa iltaa, kuka siellä kelloja katselee, kun ironista kyllä, juteltiin kahden kaverin kanssa tappeluista. Toinen siinä kukkoilee kuinka äijä se on, vaikka edes tappelussa koskaan ollut. Itse sitä mieltä olen, että vitun naurettavaa paskaa koko touhu, mutta kaveri siinä röyhistelee rintaa ja sitten tulee se hetki, kun jotain meteliä kuuluu jostain ja kaveri huutaa et tule tänne vittu huutelemaan. Noh sekuntti siitä, niin joku persereikä juoksee hyttiin ja lyö MINUA nyrkillä naamaan. Ja kaverit kimppuun. Huh huh. Siinä kunnossa ja koko jutun ironia lähinnä naurattaa. Jos se olis lyönny kaveria naamaan, niin en olis valttämättä lähtenyt edes puolustamaan. Oma vika saatana. No ehkä noin pienestä syystä tapella, niin olisihan sitä. Siinä kun tiesin mitä tulisi tapahtumaan, niin ajattelin lopettaa koko paskan. Mut kaverit halus painia ja siinä sitten mentiin. Just kun loppu alkoi lähestyä, niin pari kaveria ilmestyy paikalle ja taas se alkaa. Lopputulos - kaverilta pää auki kun se kaatui kait seinää päin ja molemmat, kaveri ja se toisen hytin persereikä, melkein putkaan. Oli aika vitun lähellä. Noh itse asiassa sen korston lyönti oli ku pikkutytön läpsäys poskella, mistä ei jäänyt edes mustelmaa aamuksi. Huvittavaa paskaa ja ainut mihin oikeasti sattuu on mun perse.
Kun sirkus loppui lähdin - ootastaa, toiseen hyttiin nauramaan. No en ehkä nauramaan, mutta kertaamaan illan tapahtumia. En muista siitä juuri mitään, mutta taisin kehaista siellä poikien taisteluntahtoa ja et on se nyt ainakin hienoa että kaverit puolustaa, vaikka itse edes nähny siinä paljoa tappelun syitä. Itse asiassa mun kaverihan sen tais aloittaa, mutta jäp jäp vittuako siitä enempää. Everyone's a jerk. You, me, this jerk.
Heitin karusellit ja lähdin poukkoilemaan käytävälle ja huomasin avonaisen oven ja päätin syöksyä sisään. Mietin hetken, et mitä vittua? Sisällä oli joku täysin päissään oleva kolli ja joku muija nätillä parisängyllä, pukeissa minun harmikseni, ja mika oli oudointa, niin siinä random hytissä pari mun kaveria kääntyi ympäri "Kato Peimola!" Yllätys.
Sit tulee taas blackout. Palasin hyttiin ja "tupakaverit" ihmetteli minne vittuun minä olin kadonnut. Sen kun itsekin täysin tietäisin.

Part III World around Finland

Nukuin kait pari tuntia ja sit herätys ja rantaan. Sydän hakkas ku suomalainen vaimo kotona kaulimella ja päässä paukutti koko edellisillan päihtyneet pirut. Eli bileet jatkuivat yhä ja olin vieläkin hyvässä humalassa, mutta nyt se oli tippunut sinne rosvosektorille.
Ennen - tai jälkeen hesen, käytiin casinon ovella. Muistin että siellä työskenteli aivan järkyttävän hyvän näköinen tipu seksikkäässä hameessa, mutta en nyt sit keksinyt mitään tekosyytä kävellä suoraan sisään. Naurettiin siinä vaan merkkeijä ovessa. Ei kameroita, ei käsiaseita. Mitä se tarkoittaa? Kameran nyt ymmärtää, että kaikki turistit varmaan käy päukuttamassa sitä muijaa salamavaloilla riesaksi asti, mutta eikös nyt ole itsestään selvää, että ei aseita? No mutta jos ameriikassa jaellaan pankissa uusille asiakkaille aseita, niin täytyy sanoa että maailma suomen ympärillä on vitun outo ja ihmeellinen paikka.
Kun hesen safkat oli syöty, minä vain puoliksi, koska se tuntui jäävän jonnekin helvetin ja taivaan välille ja oli valmiina räjähtämään mihin suuntaan tahansa, lähdimme Super Alkoon. Nimen kyllä luulis houkuttelevan kaikki suomalaiset luokseen kuin kärpäsen kasaan paskaa, mutta täällä oli niin kirkasta, mutta oudon hiljaista. Ei näkynyt paljoa muuta kuin viinaa, johtuen ehkä siitä että ajattelin tällä hetkellä vain kahta asiaa. Viinaa ja viinaa. Varjoina mielessä liikkui vain se krapulahumala, joka hakkaa paukutti päänsisällä ja komppasi bassona rinnan alla, myös se pajatsonainen joka ei tykkää kameroista, myös mun vitun perse, jota vihloi kaiken usvan keskeltä. Puudutus alkoi pikkuhiljaa jo loppumaan ja laskuhumalan mukana jalat alkoivat taas koskettamaan maata. Pudotus oli varsin tyly, mutta raahatessa viittä laatikollista halpaa juomaa perässä, se kaikki tuntui vain pieneltä harmilta.
Laivalla ei tapahtunut enää mitään. Itse makasin hytissä podeten krapulaa ja kävin juuri viimeisen laulun kaikuessa käytävillä karaokebaarissa. Ilman flunssaa ja päänsärkyä, olisin halunnut itsekin käydä yrjöämässä mikkiin, mutta jääköön nyt sit toiseen kertaan.
Ei pahaa sanottavaa risteilystä, paitsi tämä vitun flunssa joka vieläkin piinaa, jota ei saanut Janne pois, vaikka joi kuinka paljon viinaa. Pian odottaa uusi risteily, uusi risteily ja uudet kujeet.

PS. Jos Ameriikassa uudet asiakkaat saa aseet liittyessään pankkiin, niin mahtaako kulta-asiakkaat saada luoteja niihin aseisiin?

Olin jostain syystä Ameriikassa jonkinlaisella retkellä kaveri porukalla ja jotenkin ymmärsin maailmanlopun olevan lähellä. Terminator elokuva alkoi tuntua todelta ja minä olin nyt keskellä sitä tarinaa... ilman niitä robootteja kuitenkin.
Kävelin unessa jonka tiedostin olevan tulevaisuus huomisesta. Kello oli yksi päivällä kun valtava räjähdys ravisutti maata ja myrskyn lailla tuli levisi maan päällä repien ja polttaen kaiken jota liekit koskivat. Myrskyn lähestyessä suljin silmät ja vaihdoin paikkaa vain huomatakseni toisen myrskyn lähenevän.
Herätessäni ymmärsin että huomenna alkaisi ydinsota joka tuhoaisi koko maan. Minun olisi päästävä nopeasti pois tästä kurjasta maasta. Kukaan ei tietenkään uskonut minua mutta pienen hiillostuksen jälkeen tilasimme lentokoneen sille pikkutielle. Siinä meillä oli lentokone jonka piti heittää meidät lentoasemalle koska sellaisella pikkuruisella paskalla viitsi valtamerta ylittää. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin se että se pikkutie ei oikein toiminut kiitotienä joten poukkoilimme pikkuteitä sillä liidokilla ja väistelimme vastaantulevia autoja.
Näin taas unen kun pysähdyimme jollekin niitylle lepäämään. Niityllä puhalsi heikko aavemainen tuuli ja kun käännyin ympäri, edessäni oli kahdeksan mustaa hahmoa synkän taivaan alla. Ruumiita, lähes luurankoja joista huokui kuoleman uhka. Johtaja antoi varoituksen ja käski pitämään kiirettä sillä aikaa ei ollut paljoa. Jokin tuossa johtohahmossa oli tuttua kunnes ymmärsin miksi. Se olin minä ja seitsemän ruumista jotka seisoivat sen rinnalla olivat kavereitani. Tulimyrsky kulki läpi hiljaisen niityn ja sulki minut sisäänsä.
Heräsin ja kerroin unesta. Lentäjät ottia asian tyynen rauhallisina. Kerroin että jos emme pitäisi kiirettä emme ehtisi perille. Näin unessa kuinka lentokoneet jotka kaartelivat tämän maan yläpuolella tippuisivat maahan, sillä jonkinlainen pulssi joka lähtisi noista pommeista katkaisisi virrat koneista. Meillä ei olisi aikaa.
Ajan lähentyessä loppua kuoleman tunti alkoi. Pommit nousuvat taivaalle ja kuolema levisi maan kamaralle. Taivas räjähti liekkeihin ja tuli nielaisi kaiken. Maailma vapisi allamme ja kun se oli ohi...
Olin töissä jossain räjähtäneessä tehtaassa jossa valmistettiin jotain puutuotteita. Ei ollut Finnforest kuitenkaan mutta jotenkin onnistuin sulkemaan hapentulon koko tehtaasta ja tapoin vahingossa kaikki työntekijät.
Varsin odottamaton juonenkäänne ettenkö sanoisi. Vapise M. Night Shyamalan.

Olin asemanpellon kentällä... tiedä sit miks, mut mun setä oli siel duunis joka oli outoa, niin outoa että mun olis pitäny herätä jo tässä vaiheessa sillä se ei koskaan tee töitä. Se halus näyttää mulle tempun. Se piirs traktorin kylkeen jotain näppärää, luultavasti vittuilua pomolle ja päästi traktorin vapaalla alas todella jyrkkää mäkeä. Traktori kiisi oudon lujaa ja pujotteli siitä pienen vielä jyrkemmän mäen alas metsään. Hetken päästä se traktori lensi kuin raketti puiden välistä ja rysähti taas nurmikolle ja siellä oli yllättäen kuski sisällä joka ajoi sen traktorin taas metsään. Tota kesti jonkun aikaa. En tiedä minkä kirouksen setä piirsi traktorin kylkeen, niin outoja tapahtui kentällä mutta en jaksanu jäädä katsomaan showta loppuun.
Setä päätti heittää mut autolla kotiin tiedä miksi, koska auto oli minun enkä muistaakseni ollut humalassa. Kun päästiin... kotiin? Olin isossa linnassa jossa jollain papalla oli menossa oikeudenkäynti. Siltä kysyttiin miksi se on paha mies. Se alkoi itkemään ja selittämään jotain outoja.
Kun oikeuden käynti oli loppu tuomari, joka taas näytti ihan pöllöltä, tuli mun sedän eteen huutamaan että miks se oli poistunut linnasta koska sillä oli ehdonalainen eikä se sais poistua linnasta. Huh rankkaa.
Kävelin rappuset ylös ja löysin Tasslehoff Takiaisjalan sen papan huoneesta joka itki alakerrassa. Se oli varastanut kaksi pulloa siltä papalta ja morjesti nyt huolettomasti mulle. Siinä kun käveltiin portaita alaspäin huomaisin pullojen olevan samanlaisia kuin Baldurs Gate 2 jätti energiapullot olivat. Tunsin syyllisyyttä ja häpeää jo nyt vaikka en itse niitä ollut varastanutkaan. Muistin kuinka se herttainen pappa oli itkenyt kun se oli jo niin vanha saamaan lapsia - saamaan eli synnyttämään (todella outoa) ja vilkaisin toisen pullon etikettiä ja se oli tarkoitettu taijan omaisesti auttamaan saattamaan kyseinen ihminen raskaaksi. Tasslehoff huomautti siinä juodessaan että ei tämä nyt niin herkkua ole mutta tää toinen on aivan namia. En uskaltanut edes vilkaista mihin se toinen pullo oli tarkoitettu. Muistelin vaan että Kentit lisääntyy muutenkin kuin kanit eikä Kentit muutenkaan ole ihanne kansaa. Mutta toisaalta miesten ei pitäisi pystyä synnyttämään... olisiko se mahdollista, tässä oudossa maailmassa???
Kun kävelimme laiturille kuulin jotain outoa hymniä ja outoa pientä piipitystä aivan kuin joku ehkä itkisi. Se pappa oli siellä ja Tanis Puolhaltija ja joitain muita. Se pappa alkoi taas itkemään kun se joutui nolaamaan itsensä Tasslehoffin edessä. Kyseessä oli hautajaiset. En tiedä kuka oli kuollut mutta outoa oli se seremonia jota en ihmetellyt unessa ollenkaan. Hymni meni jokseenkin näin. "Here we offer this soul to Lucifer, Here we offer this soul to Lucifer"
Aloin siinä unessa miettimään että eikö kello ole nyt jo ainakin 14 joten mun pitäis herätä jo ja nousta ylös.
Heräsin, nousin ylös ja katsoin kelloa ja se oli 13.43

Ei helvetti tätä vitun elämää! Eilinen meni suht humalassa ja kyllähän sen tietää mitä se tarkoittaa. Heräsin aamulla kipuun ja mietin lähteekö multa kohta leuka irti. Vieläkin sattuu kun suuta availee. En muista ottaneeni turpaa tai edes antaneeni.
Siinä kun piti kauppaan mennä, takkia pukiessani tarkastan aina että on avaimet ja lompakko mukana... ja housut. Ei pidä unohtaa housuja. Lompakko puuttui. Tutkin housun taskut eikä sielläkään. Tutkin kämppää eikä mitään. Oli vitunmoinen nälkä joten oli pakko käydä kaupassa ensin hakemassa safkaa ja raavin päätä samalla mitä eilen tapahtui.
Hämäriä kuvia illasta. Kaveri lähti baarista koska sen kyyti lähti hyvin aikaisin. Poket ajoi sen ulos baarista siinä yhden maissa, että sillä lailla. Se meinas sammua baarin tiskille ja siitä se sitten saatettiin ulos.
Matkalla kotiin toinen kaveri halus painia tai jotain ja heitti mut maahan tiedä sitten miksi. Oli aika yllätys. Ajattelin että siinä se lompakko olis voinnu hyvin pudota takin taskusta. Vittu!
Kotiin palattuani tutkin vielä joka huoneen kolmasti ja pyörin hädissäni ympäri olohuonetta kiroten ääneen humalaa joka oli taas kusettanu mua.
Siinä kun olin käyttänyt koko vähemmän kauniin sana varaston, naputin itseni pankin sivuille ja suljin kortit. Helvetti että vitutti! Mulla oli jostain pankista myös joku master card perkele. Enkä oikein muista mikä, koska olin saanut sen ostaessani TVn joskus enkä oikein ollut käyttänyt sitä sen jälkeen. Mutta se toimi ja mitenkäs sulkea se kortti kun ei tiedä mikä vittu se on. Jotenkin kilahti pankin nimi kuitenkin mieleen ja sain kait suljettua sen. Huh.
Niin väsynyt olo oli, että rojahdin sohvalle katsomaan leffaa ja miettimään mitä eilen tapahtui. Missä se saatanan lompakko on ja mitä kaikkea siinä perkele oli. Varsinkin oli, koska jos se on viety ja joku sen heittäny poliisille tai jotain, niin rahat siitä on ainakin viety. Onneksi en säilytä lompakossa usein rahaa joten onnekas minä.
Hetki sitten ajatteli kirjoittaa tämän kaiken ylös mutta päätin kiertää kämpän vielä taas kerralleen ympäri ja niin - mul oli koko ajan hämärä kuva että jotain oli eilen pudonnut multa. Olin aamulla pudottanut kännykän mutta ei se se voinnut olla. Sen oli pakko olla lompakko mutta en kuitenkaan muista selvästi. Hämärä kuva vaan. Makuuhuoneessa mulla on kolme mustaa kirjahyllyä ja nyt kun katselen taas lattialle niin mun silmät pysähtyy sen yhden vitun kirjahyllyn varjoihin. Musta hylly, musta lompakko, musta jumavitunlauta! Se vitun lompakko lojui hyllyä vasten niin ettei sitä oikein tahtonut huomata. Olin näkökään heittänyt sen seinään yöllä ennen kun sammoin vuoteelle. En tiedä vittu miksi! Nyt on sitten kaikki kortit suljettu, PerkeLE!
Ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynnyt vaikka tähän asti nyt kesti huomattavasti kauemman aikaa löytää se vitun lompakko. En ole ennen ehtinyt sulkea kortteja joka taas oli uutta.
Joku kerta minä vielä todella hukkan sen lompakon, tai kännykän. Oppiiko mies virheistä? Tuskin. Toinen päivä, toinen humala, sama vitun sotku! Se viina, SE VIINA...!!! Aina joku hukassa. Aina saa hädissään ettiä darrassa jotakin. Lompakkoa, kännykkää, eilistä iltaa. Will never end?!

Dark Lunacy: Farewell Song
Dark Lunacy: Varen'Ka
Him: One Last Time
Him: In Joy And Sorrow
Sentenced: Mourn
Sentenced: Bleed
Soilwork: Song Of The Damned

Päätin ottaa tirsat raskaan päivän jälkeen. Kello oli about 16.46 kun kaaduin sohvalle. Helsinkiin oli tarkoitus lähteä juhlimaan joten Janne need sleep.
Heräsin puhelimeen joka huusi dimmua ja vastasin siihen unenpöpperössä. Langattomassa päässä kaveri kyseli koska lähdettäis. Vastasin jotain ja kaveri sano että herää perkele!
Olisin varmaan nukahtanut uudelleen mutta heti kun lasken luurin se räjähtää herätykseen. Vitun mukavaa meteliä pitää. Teki mieli heittää luuri seinään taas vaihteeksi. Poistin herätyksen. Pöydällä oleva kello alkoi huutamaan saman tien ja kun suljin sen niin toinen kaveri soitti helsingin suunnalta että oletteko tulossa? Kaikki tapahtui alle kymmenen sekunnin sisällä kun laskin luurin ensimmäisen puhelun jälkeen.
Oli kait pakko sit nousta ylös.

Olin vaihteeksi aika päissäni - sen verran että sitä vaan ihmettelee mitä eilen tapahtui. Muistan että siellä oli joku arvuuttaja meidän pöydässä, joka heitteli koko ajan kysymysmerkkejä ilmaan. Juups, se varmaan illasta jäi parhaiten mieleen, tietovisa ja vittumaiset bonus kysymykset.

Olin rakentanut puumajan asemanpellon metsään ja istuin korkealla mahtavassa majassani. Huomasin liikettä ulkoa ja siellä sitten eräs kaveri ruuvaili ruuveja irti majastani. Mun majasta! Se oli sellainen hemmo, joka humalassa kilahtaa pelkästään siitä kun räpäyttää silmiä keskustelun aikana. Aika kolli, perkele! Vittuilee enemmän kuin latino naiset yhteensä vaikkakin selvänä melkein herrasmies.
Siinä se perkele purki mun mökkiä aivan pokkana ja kävin sit ikään kuin herättämässä kaverin. Se säpsähti humala unestaan, joka saapuu silloin kun on juonu sen verran paljon, että sitä ei oikein ole hereillä mutta ei varsinaisesti nukukaan. Yleensä sitä hetkeä ei sitten enää muistakaan seuraavana aamuna, vaikka kaverit siitä todennäköisesti kertovatkin, koska silloin tulee lähes varmasti hölmöiltyä ihan vitusti ellei ehdi sammua, joka on toivottavaa.
En oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä koska kaveri saattaisi käydä väkivaltaiseksi joten päätin vaan sanoa tiukasti että painuis nyt vittuun siitä! Tää on mun maja!
Julli lähti lampsimaan omaa majaansa kohti mutisten että itsellä oli ruuvit loppu. Todennäköisesti myös vitun löysällä mitä miehellä oli, kirosin mielessäni.
Hetken päästä kun olin taas asettunut ihanaan majaani, kuulen hiljaisia ääniä alhaalta. Siellä se perkele taas säätää. Hyvin lapsellista, ajattelin, vaikka itse iso mies omassa puumajassa.
Repisin kaverin alas puustan ja yritin hallita pilviä pääni päällä jotka olivat kasaantuneet uhkaavasti mustiksi ja uhkuivat ukkosta ja salamoita. Hemmo nyt kuitenkin oli mun kaveri vaikka en niin hyvin tuntenutkaan, joten päätin auttaa kaveria hädässä. Käväistiin perttilässä faijan luona hakemassa niitä saatanan ruuveja. Yritä nyt selvinpäin ymmärtää humalaista ja kommunikoida sellaisen kanssa.
Huomasin kummasti olevani itse aivan helvetin päissäni kun saavuttiin perttilään. Outoa, koska en muista juonneeni, mutta toisaalta jos aikuinen mies rakentaa itselleen puumajan, on täytynyt olla aikamoisessa tuiskeessa.
Hemmo oli kyllä aikamoinen persoona. Heräsin yllättäen unessani - harvoin olen sammunut ja heränyt samassa unessa darraan. Heräsin ääneen joka oli selvästi tarkoitettu laulamiseen, mutta sävelet särkivät niin sydäntä kuin korvia. Se oli laulanu koko vitun yön kurkku suorana. Mutsi tuli kysymään että kenet helvetti sä tänne olet tuonut. Se on laulanu koko saatanan yön. Minä siinä mietin että miten minä onnistuin sammumaan ja toinen vielä ympäri päissään kailotti viimeistä päivää. Revin kaverin irti pianon ääreltä jota se yritti kovasti soittaa, vaikka ei ollut huomannu laittaa edes virtaa päälle.
Oli kyllä sellainen näky kun toinen tosissaan yrittää kasvot vakavana laulaa pää sekaisin ja soittaa pianoa jossa ei ole virtaa, ja kun kuunteli sitä paskaa niin kävi ihan sääliks rikkoa ison pojan haaveet muusikon urasta. Olisin nauranu kyyneleet silmillä ellen olisi ollut niin vitun vihanen.
Heräsin potkiessani kaveria ulos kämpästä. Ruuvit tais unohtua.

Käytiin eilen J-1 kanssa espoossa CitsyM luona vierailemassa ja käytiin ihan vaan parilla Highlightissa ja lähettiin ennen kahtatoista pois.

Kyllä te tiedätte ettei se niin menny.

Luulen että minua on siunattu blackouteilla. Jos muistaisin eilisen kuin eilisen niin hävettäis varmaan aivan vitusti.
Muistaakseni viina nousi päähän yhdessä humauksessa ja kun vihdoin ymmärsin sen niin mul oli pää auki. En muista mitä oli tapahtunu mutta kun hieroin päätä kadellä, käsi oli punainen verestä.
Pyörittiin baarissa jonkin aikaa ja sit oudosti triio hajos ja pyörittiin erilleen. CitsyM lähti kuulema kotiin josta kuulin vasta aamulla. J-1 oli hävinnyt jonnekin ja mul oli kännykästä akku loppu. Pyörin yksin ulos baarista ja odottelin hetken baarin ovella. Olin niin vitun jurrissa ja tiesin sen itsekin. Kännykkän akku loppu ja kaverit kadoksissa ja mä olen niin naamat että hyvä kun ymmärrän mistään mitään. Enkä osaa liikkua helsingissä.
Siin oli sitten poliisit ja menin koputtamaan ikkunaan. "Voitteks te viedä mut kotiin." Ei ne vienny vaikka olis ehkä ollu syytä. Ku vaan tietäisitte.
Pyörin tunnin hesassa yksin ties missä, J-1 kävelee vastaan. "Moro!" On se helsinki pieni paikka.
Aloin katsella taksia siinä ja J-1 yritti epätoivoisesti repiä mua jonnekin jatkoille. Olin niin päissäni että halusin vaan nukkumaan. J-1 repi mut siihen tien toiselle puolelle johonkin porukkaan jotka sano saman tien "Lähtekää helvettiin siitä!" Iloista porukkaa.
J-1 jäi vielä pyörimään kaupungille ja minä lähdin menemään.
Heräsin aamulla kotona.

Heräsin vekki päässä darrassa. En muista mistä olin ottanu iskua mutta toivoisin että se olisi mennyt näin.
Menin juttelemaan johonkin porukkaan vitun jurris illan päätteeksi ja herrat alkoivat heti haastamaan riitaa. Huusin että menes kiillottamaan harrikkaas helvettiin tai soitan äitilles et olet homo. Pataa tuli. Kaaduin taistelussa.
Oikeasti sammuin jo kotiin kun otin pohjia ja kaatuessani löin pääni.
Ei se noinkaan menny. En kyllä oikeasti muista siitä mitään. Tiedätkö sinä?

Voiko oudompaa unta nähdä noin oudon illan jälkeen. Joulupukki oli duunissa helvetissä kokkina. Se oli lahdannut kaikki porot ja keitteli niistä juhla-ateriaa. Petteri joka oli pukin paras kaveri oli nyt sitten kannibaali. Poro on parasta.
Jossain vaiheessa uni kääntyi niin että minä olin se pukki ja pelailin petterin kanssa korttia takkatulen ääressä. Petteri saattoi huijata mutta muistaakseni en heittäny sitä kattilaan.