IRC-Galleria

Voisin laittaa tähän lähes koko Dark Lunacyn tuotannon mutta....

Dark Lunacy:
-FAREWELL SONG
-Snowdrifts
-Cold Embrace
-Through the non-time
-Die And Reborn

How Like A Winter:
-Laying Together Again

Draconian:
-Earthbound
-Bloodwlower

Olin Drizzt Do'Urden lukittuna naisten pukuhuoneeseen, taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Mut oli heitetty sinne katsomaan kuka selviytyy voittajana ja nyt kun turvamiehet rymyää päälle olisin hyvin alakynnessä - ellen olisi Drizzt Do'Vitun Urden!
Pompin seinillä sapelleideni kanssa ja sirkkelin lailla pilkoin kaiken edessä - lähes kaiken. Siel oli joku mimmi johon yritin tehdä vaikutusta. Siellä oli myös Englannin kuningatar joka tuli ruokkimaan puluja ja hurraamaan siihen viereen.
Meteliä pitivät kun sitten kuulin aivan järjetöntä älämölöä. Stallonen perkele juoksee Shwarzerneggerin Excalibur kädessä, kasvoillaan sama outo vajaa ilme kasvoilla ku se sai pataa rockyssä. Rambon lailla liiteli kehään ja kanveeseen kaatui kuin Balboa. "Adriaaaaaan!" Tanner vaan tömisi.
Lähes yhtä hullua meteliä kuului samasta suunnasta ja itse Shwarzernegger, herra kuvernööri, juoksee sikari suussa sauhuten! Mutta minä olen itse Drizzt Do'Vitun Urden. Miehestä jäi vaan pää ja sikari jäljelle. Loput potkin lampeen linnuille. Kaks sellaista stereoidi lihashirmua että ihan hirvittää millaisia lintuja lammessa polskisi viikon parin kuluttua.

Sitten heräsinkin tunnin... korjaan kolmen tunnin päiväunilta. Perkele!

Näin unta että ruokin kauniilla kristallin kirkkalla lammella pulikoivia joutsenia. Istuin puiston penkillä - niin ja siis joutsenet olivat lohikäärmeitä ja ruokin niitä teräskolikoilla. Tullu varmaan tota DraconLancea luettua aika paljon lähiaikoina.

Näin vitun oudon unen Berlinissä. Heräsin ja kävelin vessaan. Hetki ja heräsin taas ja kävelin vessaan. Uudestaan - uudestaan - uudestaan. Varmaan kymmenen kertaa ja kaikki unet jatkui unesta toiseen. Jumalauta! Kun kävelin Berliiniä päästä toiseen ja oli kurjuutta ilmassa, mietin että kohta taas herään samasta vuoteesta. Berliinistä. Vitsi jatkui siitä aina Wackeniin ja sieltä LOHJALLE. (Nyt se on isolla, SAATANA)
Kun suljen silmäni, heräänkö taas Berliinistä? Iso kysymysmerkki.

Aamun herätys normaalisti klo 9 koska oli niin vitun kuuma. Kätevää kun ei tarvinut asentaa herätystä aamuksi.
Olis ollut lystiä laatata toisena päivänä telttaan siinä helteessä. Voi vittu olisinko repiny perseeni. Porukka oli jo hereillä mikä nyt ei ollut ihme. Olivat varmaan jo korkanneet.
Kun siinä oli sitten teltat purettu, katselin kuinka saksalaiset viereisessä leirissä hakkasivat kepeillä telttaansa kumoon. Ei kait ne saksalaiset juo niin paljoa kuin suomalaiset. Ne on muuten vaan ihan sekaisin.
Siinä kun kannettiin tavaroita bussiin alkoi kyllä roudaus taas vituttamaan. Kun vaan olisin tienyt mitä olisi vielä edessä päin, olisin tirvaissut sellaiset lärvit että olisin herännyt luultavasti taas Berliinistä.
Kun astuin bussiin sisään huomasin ensimmäisenä kuinka kapeat ja tahmeat lattiat bussissa oli. Ja koska me ei oltu etukäteen varattu paikkoja, istuimme lattialla. Siinä vaiheessa kun se yksi hemmo kurvas kiltti päällä kiinni, alkoi kyllä sellaiset ukkospilvet kerääntyä pään päälle että olisin melkein voinut räjäyttää sen äijän atomeiksi. Nousin siis ylös ja vaihdoin paikkaa. Oli kyllä nätti tyttö siinä sivulla, mutta ihan hyvä että siirryin. Siitä kohdasta oli tulossa jos jonkinmoinen teatteri lava.
Eräs varsin erikoinen kaveri aloitti dokaamisen jo hyvin varhain. Oli kyllä sellainen heppu että ei montaa samanlaista löydy - luultavasti koko maapallolta. Suu kävi koko ajan eikä sitä oikein tiennyt mitä sieltä aina tulee. Meteliä piti kovasti, karjui ja örisi. En tiedä miten sillä oikein energiaa riitti. Samainen hemmo teki jotain about lapsilta kiellettyä toisen hemmon kanssa. Muistaakseni taukopaikalla tapahtui myös jotain mitä en kovin mielellään sivusta seurannut. Muutaman metrin päässä oli sitten perheauto. Se huomattiin vasta sitten kun pojat olivat saaneet taas vaatetta päälle.
Kun matka jatkui, löysin paikan bussi perältä koska jotkut vaelsivat jossain päin bussia.
Kööpenhaminassa hotellilla päätimme j-1 kanssa jatkaa matkaa kahdestaan, kun muut jäivät tekemään ties mitä. Toivottavasti yrittivät nukkua. Miten ymmärsin, niin sen puheliaan, äänekkään ja hyvin oudon kaverin jutuissa ei ollut paljoa taukoa lauseiden ja sanojen välissä, paitsi kerran kun se tais sammua hetkeksi. Kiitos siitä.

Taksi tilattiin ja vähän jännitti siinä koska ei ollut mitään hajua liikkuivatko junat siihen aikaan ja minne. Juna-asemalla pähkäiltiin hetken koska suoraan Tukholmaan ei liikkunut junaa. Hetken mietittiin ja päätös tuli about tasan oikealla hetkellä, sillä kun löysimme junan, josta ei taidettu olla edes kovin varmoja oliko se oikea juna, hyppäsimme sisään. Junan olisi pitänyt lähteä vasta kymmenen minuutin päästä, mitä mimmi vikisi sen lasin takana. Mutta kun astuimme junaan sisään ovet sulkeutuivat samalla sekunnilla kiinni niin, että oikein kyynerpäissä kolahti. Helvetin hyvä ajoitus ettenkö sanoisi vaikka vielä oli epävarmaa oliko juna oikea. Olihan se ja se oli ensimmäinen, se tärkein onnenkantamoinen.
Kun saavuimme seuraavalle asemalle löysimme junan Tukholmaan. Lähtöön olisi joku kahdeksan minuuttia joten puskettiin junaan. Ei ollut varmaa tietoa miten homma toimisi, että olisiko paikat täytynyt varata tai ostaa liput asemalta. Jotain joku ruotsalainen pelle siinä yritti kuristaa itseään kravattiin tärkeänä ja neuvoa, mutta mutta... Viimeinen juna Tukholmaan ja oli hyvin hyvin täyttä. Ei heti lähtöruudusta vaan noin tunnin kun ehdittiin istua, niin julma kakaralauma tuli osoittelemaan sormilla. Oltiin viety niiden paikat. Noh, Odoteltiin käytävällä kun se tivolin keisari saapui paikalle suoristellen kravaattiaan.
No löydettiin ruotsin juna, mutta menetettiin paikat. Oli siinä onnea kuitenkin että oltiin oikeassa junassa, mutta ei kuitenkaan innostanut istua kahdeksaa tuntia junan lattialla, varsinkin kun ei oltu nukuttu aikoihin. Mutta onni sen kuin jatkui. Saatiin ihan nukkumapaikat joten ei vituttanut se kahdeksan tunnin matka niin paljoa.
Aamulla kun juna saapui asemalle, onnetar hymyili jälleen. Ei sitä tietoa ollut laivoistakaan koska sellainen lähtisi, mutta puhelun jälkeen ei voinnut kun nauraa koska laiva lähtisi about puolentunnin kuluttua. Matka kesti tosin kaksitoista tuntia joten kateltiin pari leffaa ja hiiviskeltiin käytävillä. Oli kyllä vähän raskasta koko kotiin paluu mutta päästiin perille.
Kyyti odotti satamassa ja matka alkoi olla jo ohi. Mutta ei seikkailu. Huomasin että bensa oli about loppu. Mainitsin kuskille asiasta ja samassa bensavalo syttyi palamaan. Vähän aina jännittää kun se pirulainen kimaltelee silmäkulmassa ja harmittaa koska se bensa ei helvetti ole halpaa mutta päästiinpä perille kuitenkin kaikesta huolimatta.
Oli kyllä niin paljon onnea että luulen että onnetar oli ihastunut ehkä minuun. Kun haahuilin kohti suomea, tunsinko huolehtivan katseen selässäni? Ainakin jokin lempeä voima kuljetti meitä sormensa päällä. En ole uskovainen. En helvetissä usko jumalaan, ellei onnetar nyt sitten ole jos jonkinlainen jumalatar. Kun joskus kuolen niin kuolen kait sitten onnellisena, tietäen että joku odottaa tuolla hämärän rajan takana. Ellei hän sitten joskus suutu minuun. Does Lady Luck mean life itself? I've heard life is a bitch. My bitch?
Seuraavaksi kun lähdetään taas maailmalle kuuluu varmaan syvä huokaus että - ei kai taas nuo kaverit. Onnetar painoi kyllä ylitöitä tuon koko paluumatkan.
Nyt voikin sitten painaa perseen sohvalle ja levätä. Mutta tiedä sitä sitten löydänkö itseni keskiviikkona taas Lohesta - vai ehkä Berliinistä.

Kun pääsimme vihdoin Wackeniin niin goddamn!! Kadut näytti siltä kuin festari olis jo lopuillaan. Roskia jo nyt ihan vitusti. Kyllä ne 3000 paikallista Wackenilaista arvostaa kun 65000 heavy bilettäjää tallaa paikalle. Jo kun katseli katuja niin ihmisiä oli aivan vitusti. Olis pitänyt ottaa kuva kaduista jotka olivat varsin ahtaat, mutta jäi nyt sit ottamatta, vaikka olisihan kamerassa ollut päälle tuhannelle kuvalle tilaa. Miksi siis en räpsinyt? Miksi?!
Bussista kun astuimme ulos, selvinä ainakin minä ja j-1, muistaakseni, päästiin itse alueelle. Täytyy sanoa varsin laaja alue. Aluksi näin vain murto-osan alueesta ja sanoin siinä että onpas iso paikka. No kun kävelimme syvemmälle leirintäalueelle niin alkoi jo tajunta repeillä. Helvetti alkoi jo väsyä tavaroiden kanteluun ja siinä kun pälyillään kirjaimia millä aluella ollaan niin, joops, siinä oli ihmettelemistä. Olisikohan about 2km halkaisijaltaan koko leirintä alue, joten sitä kun tuli rampattua muutamaan otteeseen, niin tuli kyllä ainakin käveltyä paljon. Minulle tapahtumassa ei ollut kovin montaa bändiä jota kunnolla fanittaisin mutta tuli sitä muutaman keikka katsottua. Iron Maiden jäi väliin mutta enköhän ole sen jo pari kertaa nähnyt. Toisaalta olisi ollut kiva nähdä se yleisö. Ei meinaan paljoa jäänyt leirintäaulueelle. Muutama sammunut juoppo ja pari vihaista lokkia.
Helvetti kun olis puujalat tai kolme metriä pidempi niin olis saanut kunnolla kuvia yleisön keskeltä. Olihan ihan julmetusti porukkaa. Varmaan tulee tota hoettua paljon, mutta kun sitä vaan oli ihan vitusti.
Kerran käveltiin yleisön keskellä ja yks turvamies nukkui jonkun toisen hemmon vieressä. No eipä kait ne turvamiehetkään aina jaksa :D
Muutamalla keikalla siel oli sellaisia saksalaisia sikoja jotka kylpivät mudassa. Oli siis hetki sitten satanut vettä, itse asiassa juuri silloin kun kävimme kaupungilla kaupassa ja sitä vettä tuli ku esterin perseestä. No pojat, sakemannit kait, näyttivät myös kuin olisivat ryömineet toistensa perseestä. Oli nähtävästi hauskaa mitä minä en ymmärrä. Ja suomalaiset muka outoja. Vaikka toisaalta tuli kyllä nähtyä jotain sellaista jolla luulis ettei suomikaan voi ylpeillä. Muna toisen suussa mielestäni ei ole ylpeyden aihe, jos molemmat ovat karvaisia miehiä. Ettei nyt vaan olis vähän ruotsalaista verta joillakin.
Ensimmäisenä päivänä tosiaan paloin niin Wackenissa että sulat päähän, olen intiaani. Kotona saunassa käytyäni löysin helminauhan kaulaltani jota en muista ostaneeni. Aurinko porotti kyllä ihan kiukulla. Ekan päivän jälkeen jo melkein näytin intiaanilta, kun jouduin hiiviskelemään varjoissa ja auringossa mieli teki jo huutaa. Varjot pois, kirves käteen ja sulat päähän niin siinä on sellainen harvinainen intiaani suoraan suomesta jota saksalaisetkin saisivat ihmetellä. Keksin sateenvarjon ostaa aika pian ja sain vähän varjoa siitä mutta olo oli jo hyvin tuskallista. Ja kun oli tullu dokattua niin monta päivää putkeen, ei se viinakaan maistunut ihan niin ihanalta. Muuten olisin vetänyt sellaiset perseet että seuraavana päivänä olisin varmaan ollut yks vitun iso helmi kun olisin sammunut kuuman auringon alle. Vesikellot kyllä vähän saikäytti kotipuolella.
Vaikea sanoa mikä oli paras keikka tuolla, kun tosiaan niitä minun bändejä ei montaa ollut. Bodomi jytisi niin kovin siinä lähellä, että mietin että sydän varmaan hyppää kohta rinnasta. Useimmat bändit vaan puhalsi pehmeästi housuja, mutta kristus nuo jotkut paukutti. Nightwishinkin olen aikaisemmin nähnyt mutta en uudella laulajalla. Kait se lauloi ihan ok mut mielummin minä Tarjan tissejä olisin zoomaillut. Sonata Arctica jäi tavallaan väliin. Jätettiin se laulaja halkomaan nenänsä kanssa basarin tuulta lavalle ja mentiin sinne toiselle alueelle syömään. Hyvinhän sieltäkin näkyi jotain ja musiikki nyt kuuluu pitkälle. Soilworks heitti sen 'Wall Of Deathin' ja näytti ihan hyvältä siellä ruudulla se Braveheart meininki. En olisi kyllä halunnut silloin olla vitun pihalla viinasta ja untamona jäädä siihen tyhjään kohtaan. Olis varmaan paskat plörähtänyt housuun kun aluks miettii että - tulipahan tilaa ja sit yks kaks - vittu nehän tulee päin. Siinä rytinässä olis kyllä edellis päivän döönerit räjähtänyt kuin kuiva ruuti pöksyille ja olis varmaan täytynyt hypätä siihen kuralammikkoon ihan vaan säästyäkseni pahimmalta häpeältä. Toisaalta ei olis ollut vaihtohousuja joten olis kait täytynyt katella viereisen leirin toimintaa ja kävellä loppu festari sukka munissa.
Viimeisenä päivänä en ajatellut juomaan mutta taisin ratketa ryyppäämään. Se kun se kirottu aurinko laskee niin olo helpottuu. Olo oli kun Draculalla. Taisin pötköttää mun "arkussa" muutenkin puolet päivästä vaikka se olikin sellainen sauna. Jos teltta oli sauna niin minä kiuas. Tuntui kuin iholla olisi palanut pienet liekit koko ajan, joten ihoa kuumotti kyllä kovasti. Vettä kun olisi heittänyt päälle olisin varmaan räjähtänyt savuna ilmaan. Onneksi viimeisenä päivänä iltaa kohti oli pilvistä joten pystyin ryömiä ulos teltasta raikkaaseen ilmaan.
Eipä siinä paljoa muuta. Olihan sielä ihan kelpo väkeä, mutta riitti siellä sellaistakin herrasmiehiä että kun katsoo omaa elämää, niin ei tartte hävetä nyt sit kuitenkaan - oikeastaan mitään.
Ja sunnuntaina lähtee - hyvin, todella outo matka takaisin suomeen.

Yksi juttu mikä kyllä nousee ekana mieleen kaupungista on möljän portaat. Ei se naiskauneus oikein tehnyt vaikutusta - ehkäpä sitäkin löytyy mutta oli vähän kiven alla meidän aikana. Kylän koreimmat naiset olivat kyllä sen yhden tien varrella pälyilevät huorat. Kun nostin katseeni kahteen helvetin timmiin mimmiin, korot vaan kopisi kun tytön kiisivät kylkeen. Voi pojat kun tarjoukset paranivat niin olis melkein tehnyt mieli niin sanotusti, kävellä suoraan sisään - ja oikein rytinällä. Varsinkin kun ohitimme yhden vyölaukkutytön neljä kertaa. Käy vähän tyttöä sääliksi kun tuli käveltyä niin monta kertaa ohi - ja vähän kyllä käy sääliksi itseäkin. Täytyy kyllä sanoa että niin paljon korot kopisivat sillä tiellä, että luulis päivän saldon menevän suoraan uusiin kenkiin.
Toisena päivänä Berliinissä kävelimme aivan helvetisti - niin että alkoi jo ihan vituttamaan. Muutama kuva tuli napsittua. Illalla kävimme sillä korealla tiellä josta löytyivät baarit - ja hetken pyörittyä viiden baarin nurkilla arvoimme baarin. Kaikki näyttivät hyvin epäilyttäviltä mutta päätettiin astua sisään. Osoittautui että rasitimme päätä liikaa baarin ulkopuolella, sillä kaikki viisi ovea johti samaan julmetun baariin. Baari oli ulkona josta pääsi myös korkeaan rakennukseen jonka huipulla oli myös viina tarjontaa. Oli kyllä rakennukset ku pommin jäljiltä, eli aika Fallout mesta. Kun kävin etsimässä WC:tä löysin kasan varsin epäilyttäviä herroja. Yksi hiipi varjona viereen kun kurkkasin toiseen kerrokseen. Mies oli kuin karhukoplasta mutta ajattelin kysyä kuitenkin missä päin WC olisi. Köriläs kumarsi eteen päin ja kuiskasi "Want some cocaine?" Koska hemmo oli varsin epäilyttävän näköinen ja olin humalassa, jotenkin sana toilet oli kadonnut sanavarastosta, joten kysyin uudestaan "Where's the WC?". Tuli hetken hiljaisuus jonka herra numero 186-802 kuitenkin rikkoi. "Want some cocaine?" Päätin luovuttaa ja nousin kolmanteen kerrokseen. Siellähän se WC olikin ja oli kyllä sellainen ilmestys että voi vaan kiittää onnea ettei ollut paskahätä. Ei oltu varmaan vedetty koskaan joten hyvä etten pyörtynyt siihen paikkaan.
Kolmas päivä pyörittiin metrossa ja hommattiin sama hostelli kun ensimmäisenä päivänä, koska toisena päivänä löydetty hostelli oli varsin rupunen ja kuitenkin lähes saman hintainen kuin loistokkaampi edellinen jossa oli oma suihku huoneessa ja TV. Tuli ihan ikävä niitä dubattuja tv ohjelmia, mutta ainakin oli tv.
Ei selvää päivää Berliinissä.
Kun keskiviikko koitti, kävi tie Wackeniin.

En tiennyt että se olisi edes mahdollista, vaikka en kyllä ole antanut asialle paljoa ajastusta, mutta röyhtäsin ja hikkasin yhtäaikaa oksennukset suuhuni. vaau! Kerran kyllä melkein aivastin paskat housuun. Krapulassa onnistuu kaikki mutta ei mikään.

Jos helvetti on olemassa, niin se on juuri sellainen, mitä hetki sitten sain kokea. Todella polttava paskahätä, eikä vessapaperia missään.