IRC-Galleria

Olin jotenkin yks hahmo Roswell sarjasta. Maailmassa oli jotain pahasti pielessä. En muista alkua kunnolla mutta aikamoista taka-ajoa ja hiiviskelyä se oli ollut ja minä ja kumppanit olimme takaa-ajettuja.
Kamerakuva liikkui oudosti helikopteri näkymästä kun joku penska juoksi karkuun kolmea hahmoa. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun penska saatiin kiinni ja näytti että pojasta tulis lounas. Olin taas maan kamaralla ja tein jonkun vitun tempun ja ne kolme demonia ärisi hetken minulle. Minulla oli jotain supervoimia, mutta olin jotenkin hyvin heikko, joten jouduin vain esittämään vahvaa ja toivomaan että piruparat osaisivat nyt vaan suksia vittuun. Onnekseni he kumarsivat kunnioituksesta ja painelivat helvettiin. Eivät helvettiin vaan taivaalle ja sieltä lepakkoina läheiseen taloon, jossa oli se hehkeä blondi Roswell sarjasta.
Olin nyt jotenkin yksi niistä vampyyreistä ja huomasin että olin pyörähtänyt taloon sisälle. Muistin tietenkin että eihän mua oltu kutsuttu sisälle, joten kipitin kiltisti takaisin ulos ja koputin rohkeasti oveen. En tiedä kumpi meistä oli tyhmempi. Minä, joka menin takaisin ulos, vaiko se muija, joka kutsui minut sisään.
Olin taas se Max ja juoksin talolle muutaman seuralaisen kanssa. Blondi oli jo tapettu ja talo tyhjä. Joku saapui tankin kanssa talon pihalle, en nyt helvetti muista ketä ja outoa oli myös se, että meitä oli ennestään neljä, mutta kun kaksi hemmoa saapui paikalle, meitä oli enään kolme.
Talo vaikutti autiolta, mutta sitten jostain kuului jotain ääntä, aivan kuin emme olisi yksin talossa. Otin puukon ja ristin mukaan. Talo oli nähnyt kyllä parempia päiviä. Kaapit olivat rikkirevittyjä ja sai itseni miettimään, että se blondi ei ollut pelkästään tyhmä, vaan myös helvetin huono kotiemäntä.
Emme löytäneet mitään, mutta jokin oli - väärin - talossa. Alkoi todellakin ahdistamaan.
Palasimme olohuoneeseen, kun huomasin ulkona kolmen hahmon lähestyvän taloa. Hahmot kävelivät kuin tuomionenkelit varjoina synkkää taivasta vasten. Piilouduimme, sillä tiesimme että he olivat vampyyrejä. Hetken hissuttelun jälkeen ihmeteltiin sitten, miksi vitussa niistä ei jo kuulunut, mutta sitten ymmärsin lähes samaan aikaan kun ulko-ovi kävi, että ne kiersivät talon toiselle puolelle. Eteisen oven alaraossa varjot liikkuivat. Otin kymmenenkilon painon oikeaan käteen ja puukon toiseen. Ajattelin heittää ensimmäistä hiiviskelijää puntilla naamaan ja sitten tekisin jotain... miehekästä. Mutta ne kusipäät kyttäili siellä eteisessä, eivätkä astuneet peremmälle. Ihan kuin niillä olisi jokun oma kerho siellä. Pelko alkoi tuntua hyvin painostavalta enkä kestänyt enää. Kävelin ovelle ja avasin sen. Siellä oli kolme mun työkaveria, jotka morjestivat iloisesti mulle. "Morjes Peimola!" Hampaat loistivat kuin tikarit hemmojen suupielissä. Löin oven takaisin kiinni. Jotenkin mulla oli ollut risti nyt kädessä, mutta siinä ei ollut tehoa. Nyt muistelin, että olin itse jotenkin säätänyt pahoja puukon kanssa, joten se artifacti ei auttaisi minua hädässä ennen kun kävisin kirkossa tunnustamassa syntini ja pulikoimassa pyhässä vedessä, niin kuin sorsat lammella.
Siellä sitten täristiin kolmestaan ja vain yksi risti oli huoneessa, mikä ei vittu toiminut. Ovi oli nyt auki ja ne kolme varjoa katosivat ulos.
Häiritsevä tunne katosi lähes täysin, mutta sitten lattialle oli ilmestynyt jokin juttu. Siitä lähti piuha jonnekin ja se tuntui tikittävän. Mahtoiko se olla pommi? Kaikki alkoivat sekoilla ja pakata tavaroita. Minä huudan että "vittu juoskaa nyt saatana ulos!" Kaverit alkoivat kerätä paistinpannuja kaapista ja puukkoja seiniltä ja oli kyllä sellaista tohinaa että tiesin jo että se oli sitten tässä.
Jotain pahaa tapahtui ja heräsin. En muista monennenko kerran tänäyönä, mutta muistelisin että aikaisemmat unet olivat kuin kirjoja, jotka jatkuivat seuraavaan uneen. Aikamoista jännitystä. Kello oli vasta viisi aamulla, mutta päätin nousta ylös. Helvetti siitä on aikaa kun heräsin näin varhain.

Taas niin sekopää uni, että jos joku nyt osaa tulkita unia, niin onneks vitun olkoon. Olin Batman ja päivisin Roope Setä. Viitta selässä liikuin jollain tehtaalla, jonka katolla vilahti Kissanainen. Hyvin seksikäs typykkä, mut se vilahti pois hyvin nopeasti.
Tehtaalla tuli kuumat paikat, koska siellä roikkui kissoja pommisytyttimillä. Raketit paukkuivat ja pian koko tehdas oli palasina. Kaveri teki urotyön ja heitti minut pois putoavan roinan tieltä ja se jäi itse sitten alle. Se sanoi että mulla oli liian paljon elettävää. En muista olenko itkenyt ennen unessa, mutta niin mahtava mies olin, että kaverin tehdessä kuolemaa, kävin pyytämässä itselleni kunniamainintoja. Kunniamainintoja?? Mitä helvettiä!! En muista sainko vielä Oscarin. Kaveri kuoli terveyskeskuksessa ja Asterix itki sen tyhjillä käytävillä. Nyt ymmärsin että mun kaveri joka kuoli, 4:20am, oli hessu hopon ja frenkenstainin risteytys. Harmi että sellainen luonnonoikku meni ja kuoli.
Olin jossain koululla missa harjoiteltiin näytelmää. Taitavaa porukkaa. Joku soitti jotain kissanpolkkaa kolmella syntikalla, joku tyttö kertoi vitsejä mikrofooniin ja yks mimmi teki kuperkeikkoja suorilla jaloilla, enkä voi käsittää miten helvetissä se oli mahdollista. Sen täytyi olla joku ihme koulu, kun kaikki puhui vain viinan juonnista. Kysyivätkin halausinko minäkin ryypätä. Minä kysyin, että vittu maanantaina?? Ne sanoivat, että on joku pyhä, joten kaupat on kiinni tiistaina. Sanoin takaisin, että totta vitussa sitten!! Ymmärsin jopa unessa että olen lomautettuna, joten päivät ovat menneet vähän sekaisin. En kyllä kuollaksenikaan muista, mikä Hitlerin syntymäpäivä silloin oli, vai mikä pyhäpäivä lähestyi, mutta väliäkö sillä. Kyllä tälle pojalle keitto maistuu.
Nyt kun ajattenen taas tarkemmin, niin se frankenstain hessuhopo kuoli koulun lääkärin käsiin. Outoa miks ei sellaista viety sairaalaan - tai eläinlääkäriin, mutta kun aloin nousta usvan keskeltä hereille, kuulin yhä Asterixin vinkumisen unen pehmeän verhon takaa.
Hyvin outoa. Kissoja pomppimassa pommien sytyttimillä, Roope Setä Batman, Frankenstain Hessu hopo. Siinä jos joku nyt sit osaa tulkita unia niin olis pien pähkinä purtavaksi.

Niin se vielä perjantaista - yleensä näyttää tuo onnetar hymyilevän pelikoneiden lähellä. Lohessa olen voittanut melkoisia summia kun olen rymynyt pilkun aikoihin kotia. Veikkaan että paikan henkilökunta on sen myös huomannut.
Eilen kaveri pelasi rulettia yläkerrassa ja katselin aluksi sivusta. Ajattelin että vois kahmia rahaa ja pistin pari euroa pöydälle. Asetin ensimmäisen pelimerkin pöydälle - voitin. Asetin toisen pelimerkin pöydälle - voitin. Keräsin 14€ talteen ja lopetin pelin. En ole täysin varma, mutta veikkaisin että oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin rulettia, mutta voin erehtyä.
Kun kävelin alakertaan pilkun aikoihin, kait, ajattelin että vois pelata lisää rahaa koska sitä ei ole koskaan liikaa. Mutta ne ovelat ketut oli sulkenut pelikoneet, minunko vuoksi? En saata uskoa moista, mutta siitä yhdestä koneesta on tullut nyt jo kuitenkin lähes ystävä. Voiko konetta rakastaa??

“Olinko eilen humalassa?”

Kyllä minun mielestä, mutta sinun kaverisi ovat toista mieltä.


“Mitä tänään tapahtuu?”

Synkältä näyttää.


“Juonko tänään viinaa?”

Totta mooses, kuinkas muuten?


“Rikonko tänään mitään?”

Korkeammat tahot ovat päättäneet: kyllä.


“Mitä?”

Jotain sellaista josta vain haaveilet

http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/index.php

Sitten vaan odottelemaan.

Jaahas, Muistelinkin että oli tullut jotain kirjoiteltua. Älkää tuomitko humalaista mieltä. Kilahti kyllä viina eilen päähän - lopulta - kuin kello Rockyn kehän reunalla. Tänään uusiks!
Kappas ei yhtään kirosanaa koko vitun tekstissä! Huh huh. Tänään pitäis kertoa faijalle että rikoin sen kännykän keskiviikkon humalassa. Tästä tulee vielä - hieno päivä.

Katsotaan vaan, niin pyydän taas kaikilta anteeksi kello 12. Vitut mä varmaan nukun ohi...

Vitun Kaija Koo!!! Saatana! Niin se kiljuu kuka vittu keksi sen saatanan rakkauden! Onneks osuin väsitää keikan ja voitin 14€ ruletissa. Asiahan vaan on niin että aina kun tämä' mies ihastuu niin sehän on tuomittu tuhoon. Jäljelle jää vaan pelkkä paska mieli ja kasa euroja. Tämä mies vaihtais koko vitun omaisuuden elämään, jossa... ei kirosanoja olisi, eli parempaan elamään. Ei nyt aleta herkistelemään, mutta asiat olis vitusti paremmin jos ei tarvis tiskillä itkeä seuraavaa paukkua. Te voitte filosofisoida siitä tarkemmin, mutta olisiko elämä vitusti helpompaa jos saisi sen vitun monokkelin naamaan, eli olisi vitun rikas! Näiden puheiden jälkeen en voi sanoa muuta kuin että "Vittu" on varmaan suomen yleisin sana ja sen, että aina kun tämä vitun hiiviskelijä tuntee mitään, niin sehän on pelkkää vittuilua tänne alas jos yläkerrassa joku perkele kuuntelee mitään. Saatanan enkelit varmaan on aika enkeleitä kun leipoo tänne alas, ainakin minulle, pelkkää paskaa. Jos vielä kerran lainaan itseäni ja nostan vittu sanan ylös päin... Olisin toivonut Perkele sanaa yleisimmäksi sanaksi mutta... Ja jos ei kaikille ollut vitun selvää, niin olen vitun kännissä... enkä rikkonut.,..., muistaakseni vittu mitään, paitsi jonkun kauniin.... No, en kyllä halua muistaa mitään. Kun ihmisessä olis reset nappi vaikka perseessä niin ei tarvis kerätä näitä myrskypilviä näin paljoa. Anteeksi, if my pretty mind feels so bad! Voitte vittuilla, koska siitä ei tarvitse kiistellä. Olette varmasti... helvetti kun en ole kusipää... hienoja ihmisiä. Onko tämä teksi näyte, miksi kaikki kirjailijat ovat aina humalassa kun he kirjoittavat leipää laatikkoonsa. Missä on se vitun reset nappi! Hei JOPE!! Kirjoitinko reset sanan oikein, saatanan vitun kaljupäinen äidinkielen opettaja hiiviskelijä!??
Menen pöydän alle piiloon!

On se elämä ihmeellistä ja se kuinka vitun humalaan voi tunnissä päästä. Nyt hävettää, vituttaa ja ihmetyttää koko edellinen ilta. Ehkä parempi että jätän pohdinnan vitutukseen väliin sillä muuten kirjaimet pomppisivat niin paljon ettei siitä paskasta saisi mitään selvää.
Muistan höpöttäneeni yhden baaritytön kanssa tovin, enkä ikinä kehtaa kysyä tytöltä mistä höpötin. Kun olisin vaan osannut pitää pääni kiinni, ellen nyt sit puhunut jotain järkevää. Baarissa oli ihan lystiä, mutta olisi ehkä ollut parempi jos olisin vain sammunut kotiin. Tai baariin.
Paskanmaku, joka pyörii suussa kertoo sen, että eksyin taas ostamaan kebabin. Helvetti! Ja siitä matka jatkui joillekin jatkoille. En muista siitä paljoa, koska en viipynyt siellä pitkään. Siellä oli ihmisiä ja yks söpö piski. Heittelin sen kanssa palloa ja sit joku sano et voitko lopettaa sen. Lähdin menemään.
Kotimatkalla yritin kirjoittaa kait Jopelle viestiä, kauniisti sanottuna että lähdin vittu menemään. Viesti saattoi sisältää paljon kirosanoja ja pääkalloja ja kun en osannut kännissä kirjoittaa mitään ja vitutti ihan helvetisti, niin meni se kännykkä siinä. Ymmärsin ottaa sirukortin mukaan ja akun jos joku kusipää osaa kasata sen saatana puzzlen! Eipä käytä mun kännykkää ilman akkua, perkele! Jotkut harakat ne palaset oli kuulema keränny, ties kaveri kertoa kun oli kävellyt aamulla tänne.
Muistin herättyä että pilasin mun lapun ovelta jossa luki "Ei mainoksia, EIKÄ USKOVAISIA!" Yritin raapustaa perään jotain, mutta en saanut siitä mitään selvää edes humalassa, joten se jäi keskeneräiseksi sekasotkuksi. Homman pointti oli kait kirjoittaa "Jos olet ystävä, soita kelloa, koputa kolmesti ja karju postiluukkuun Peimola! Jos et ole ystävä, poistu oveltani. Voit kokeilla samaa toiseen oveen (omalla vastuulla)." En siis avaa ovea ellen tiedä että joku on tulossa kylään. Joten olisi ainakin parempi soittaa ennen kun alkaa jonottamaan mun oven takana.
Nyt on siis kännykkä paskana ja niin, rikoin varakännykänkin koska en saanut sitä toimimaan. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin siitä saattoi olla virta loppu. Humala ja vitutus ei tosiaankaan sovi hyvin yhteen. Taisin miettiä illalla, yöllä... aamulla oikeastaan, että jos pimpottaisi, hakkaisi ja karjuisi naapurin ovella niin kauan, että joku erehtyy sen avaamaan. Vetäis nyrkillä naamaan ja sanois "Kun sä nyt satuit tulemaan kerran paikalle..." Se olis ehkä ollut halvempi tapa purkaa agressiota kuin kännykän rikkominen. Toisaalta syytteet kotirauhan rikkomisesta ja pahoinpitelystä...
Täytyy kyllä seuraavalla kerralla kun eksyn humalaan, teipata samalla tavalla mikrofoni naamaan kuin Fear and loathing in Las Vegas elokuvassa, niin ehkä muistaa paremmin mitä on tapahtunut ja mitä vittua sitä on tullut tehtyä! Tai oikeastaan miksi? Mikä mysteeri johti minut tänne? Hulluutta!!
Tässä kun mietin mitä tänään pitäis tehdä, niin lainatakseni hienon miehen sanoja lopuksi "Mutta ensin menen kylälle ja pyydän kaikilta anteeksi ettei jää teille - perkele - seliteltävää!"

Part I - The swift beginning

Paatille ajettaessa alkoi jo päässä heittämään ja pelottavinta siinä oli se että minä olin kuski. En nyt sentään humalassa ajanut, olenko minä nyt koskaan mitään sellaista tehnyt, vaan flunssa teki työtä ja voi vain toivoa että alkoholi, tuo kuningas lääke kaikkiin sairauksiin, auttaisi tälläkin kertaa.
Kun pyörittiin hyttiin niin tarviiko sitä erikseen sanoa, mitä tein ensin. Salakavalasti varastin satamasta lasituopin, eikä viinan juonti ole koskaan ollut hauskempaa.
Kaupassa käytyä pyörimme kavereiden kanssa, muistaakseni kutos kerroksessa, etsien toista hyttiä johon toinen poppoo oli majoittunut. Kun vaan olisin tiennyt, että hemmot istuskeli pari kerrosta ylempänä, en olisi ehkä vaivautunut huutelemaan käytävillä niin paljoa.
Tässä vaiheessa alkaa jo muisti pätkiä, mikä luultavasti selittyy sillä, että kuppi on noussut hyvään tahtiin, vaikka muistaakseni vasta viiden aikoihin aamulla olin aivan tolkuttomassa humalassa. Unirytmi on ollut vähän päin helvettiä, joten olen melkoinen yöeläin tällä hetkellä. Vittumaista vaan kun neljältä baari oli kait menossa kiinni tai jotain, niin minusta tuntui että bileet olisi vasta aluilla.
Käytiin jossain ihme taikamaailmassa, jossa pyöri paljon humalaisia ihmisiä parketilla. En muista siitä paljoa, paitsi että pojilla tais olla siellä oikein joku bändi. Ravasin hytissä jatkuvasti tekemässä paukun mun siideri tölkkiin ja melkein kaikki mitä sillä välillä tapahtui, on jo melkein unohtunut.
Vitutti vaan että jossain vaiheessa oltiin aivan liikaa hytissä, koska minä olisin halunnut pyöriä vaikka pitkin lattioita laivan käytävillä. Rukoukseeni vastattiin siinä... jossain vaiheessa. Tais olla aika myöhä tai ehkä ei, mutta luultavasti kun poistuimme kymppi kerroksen diskosta. Kaverit odotteli hissiä, enkä jaksanut odottaa ja olen muutenkin niin reipas poika, niinpä juoksin rappuset alas. Ekat kaks porrasta meni nätisti, mutta kolmannen käännöksen jälkeen astuin huonosti, koordinatio alkoi jo pettämään rankasti, ja en nyt oikeastaan pyörinyt, vaan liu'uin rappuset rymisten alimmalle portaille ja siitä lattialle. Auts! Joku kusipää vielä seuras mua, ihan totta, mut toivoin et se olis niin päissään, ettei se huomais\muistais koko asiaa. Perse oli nyt sit kipeä ja hävetti ihan vitusti, joten juosta nilkutin tupaan sekoittamaan uuden paukun - vahvan.

Part II - Warzone

Istuttiin jossain vaiheessa iltaa, kuka siellä kelloja katselee, kun ironista kyllä, juteltiin kahden kaverin kanssa tappeluista. Toinen siinä kukkoilee kuinka äijä se on, vaikka edes tappelussa koskaan ollut. Itse sitä mieltä olen, että vitun naurettavaa paskaa koko touhu, mutta kaveri siinä röyhistelee rintaa ja sitten tulee se hetki, kun jotain meteliä kuuluu jostain ja kaveri huutaa et tule tänne vittu huutelemaan. Noh sekuntti siitä, niin joku persereikä juoksee hyttiin ja lyö MINUA nyrkillä naamaan. Ja kaverit kimppuun. Huh huh. Siinä kunnossa ja koko jutun ironia lähinnä naurattaa. Jos se olis lyönny kaveria naamaan, niin en olis valttämättä lähtenyt edes puolustamaan. Oma vika saatana. No ehkä noin pienestä syystä tapella, niin olisihan sitä. Siinä kun tiesin mitä tulisi tapahtumaan, niin ajattelin lopettaa koko paskan. Mut kaverit halus painia ja siinä sitten mentiin. Just kun loppu alkoi lähestyä, niin pari kaveria ilmestyy paikalle ja taas se alkaa. Lopputulos - kaverilta pää auki kun se kaatui kait seinää päin ja molemmat, kaveri ja se toisen hytin persereikä, melkein putkaan. Oli aika vitun lähellä. Noh itse asiassa sen korston lyönti oli ku pikkutytön läpsäys poskella, mistä ei jäänyt edes mustelmaa aamuksi. Huvittavaa paskaa ja ainut mihin oikeasti sattuu on mun perse.
Kun sirkus loppui lähdin - ootastaa, toiseen hyttiin nauramaan. No en ehkä nauramaan, mutta kertaamaan illan tapahtumia. En muista siitä juuri mitään, mutta taisin kehaista siellä poikien taisteluntahtoa ja et on se nyt ainakin hienoa että kaverit puolustaa, vaikka itse edes nähny siinä paljoa tappelun syitä. Itse asiassa mun kaverihan sen tais aloittaa, mutta jäp jäp vittuako siitä enempää. Everyone's a jerk. You, me, this jerk.
Heitin karusellit ja lähdin poukkoilemaan käytävälle ja huomasin avonaisen oven ja päätin syöksyä sisään. Mietin hetken, et mitä vittua? Sisällä oli joku täysin päissään oleva kolli ja joku muija nätillä parisängyllä, pukeissa minun harmikseni, ja mika oli oudointa, niin siinä random hytissä pari mun kaveria kääntyi ympäri "Kato Peimola!" Yllätys.
Sit tulee taas blackout. Palasin hyttiin ja "tupakaverit" ihmetteli minne vittuun minä olin kadonnut. Sen kun itsekin täysin tietäisin.

Part III World around Finland

Nukuin kait pari tuntia ja sit herätys ja rantaan. Sydän hakkas ku suomalainen vaimo kotona kaulimella ja päässä paukutti koko edellisillan päihtyneet pirut. Eli bileet jatkuivat yhä ja olin vieläkin hyvässä humalassa, mutta nyt se oli tippunut sinne rosvosektorille.
Ennen - tai jälkeen hesen, käytiin casinon ovella. Muistin että siellä työskenteli aivan järkyttävän hyvän näköinen tipu seksikkäässä hameessa, mutta en nyt sit keksinyt mitään tekosyytä kävellä suoraan sisään. Naurettiin siinä vaan merkkeijä ovessa. Ei kameroita, ei käsiaseita. Mitä se tarkoittaa? Kameran nyt ymmärtää, että kaikki turistit varmaan käy päukuttamassa sitä muijaa salamavaloilla riesaksi asti, mutta eikös nyt ole itsestään selvää, että ei aseita? No mutta jos ameriikassa jaellaan pankissa uusille asiakkaille aseita, niin täytyy sanoa että maailma suomen ympärillä on vitun outo ja ihmeellinen paikka.
Kun hesen safkat oli syöty, minä vain puoliksi, koska se tuntui jäävän jonnekin helvetin ja taivaan välille ja oli valmiina räjähtämään mihin suuntaan tahansa, lähdimme Super Alkoon. Nimen kyllä luulis houkuttelevan kaikki suomalaiset luokseen kuin kärpäsen kasaan paskaa, mutta täällä oli niin kirkasta, mutta oudon hiljaista. Ei näkynyt paljoa muuta kuin viinaa, johtuen ehkä siitä että ajattelin tällä hetkellä vain kahta asiaa. Viinaa ja viinaa. Varjoina mielessä liikkui vain se krapulahumala, joka hakkaa paukutti päänsisällä ja komppasi bassona rinnan alla, myös se pajatsonainen joka ei tykkää kameroista, myös mun vitun perse, jota vihloi kaiken usvan keskeltä. Puudutus alkoi pikkuhiljaa jo loppumaan ja laskuhumalan mukana jalat alkoivat taas koskettamaan maata. Pudotus oli varsin tyly, mutta raahatessa viittä laatikollista halpaa juomaa perässä, se kaikki tuntui vain pieneltä harmilta.
Laivalla ei tapahtunut enää mitään. Itse makasin hytissä podeten krapulaa ja kävin juuri viimeisen laulun kaikuessa käytävillä karaokebaarissa. Ilman flunssaa ja päänsärkyä, olisin halunnut itsekin käydä yrjöämässä mikkiin, mutta jääköön nyt sit toiseen kertaan.
Ei pahaa sanottavaa risteilystä, paitsi tämä vitun flunssa joka vieläkin piinaa, jota ei saanut Janne pois, vaikka joi kuinka paljon viinaa. Pian odottaa uusi risteily, uusi risteily ja uudet kujeet.

PS. Jos Ameriikassa uudet asiakkaat saa aseet liittyessään pankkiin, niin mahtaako kulta-asiakkaat saada luoteja niihin aseisiin?

Olin jostain syystä Ameriikassa jonkinlaisella retkellä kaveri porukalla ja jotenkin ymmärsin maailmanlopun olevan lähellä. Terminator elokuva alkoi tuntua todelta ja minä olin nyt keskellä sitä tarinaa... ilman niitä robootteja kuitenkin.
Kävelin unessa jonka tiedostin olevan tulevaisuus huomisesta. Kello oli yksi päivällä kun valtava räjähdys ravisutti maata ja myrskyn lailla tuli levisi maan päällä repien ja polttaen kaiken jota liekit koskivat. Myrskyn lähestyessä suljin silmät ja vaihdoin paikkaa vain huomatakseni toisen myrskyn lähenevän.
Herätessäni ymmärsin että huomenna alkaisi ydinsota joka tuhoaisi koko maan. Minun olisi päästävä nopeasti pois tästä kurjasta maasta. Kukaan ei tietenkään uskonut minua mutta pienen hiillostuksen jälkeen tilasimme lentokoneen sille pikkutielle. Siinä meillä oli lentokone jonka piti heittää meidät lentoasemalle koska sellaisella pikkuruisella paskalla viitsi valtamerta ylittää. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin se että se pikkutie ei oikein toiminut kiitotienä joten poukkoilimme pikkuteitä sillä liidokilla ja väistelimme vastaantulevia autoja.
Näin taas unen kun pysähdyimme jollekin niitylle lepäämään. Niityllä puhalsi heikko aavemainen tuuli ja kun käännyin ympäri, edessäni oli kahdeksan mustaa hahmoa synkän taivaan alla. Ruumiita, lähes luurankoja joista huokui kuoleman uhka. Johtaja antoi varoituksen ja käski pitämään kiirettä sillä aikaa ei ollut paljoa. Jokin tuossa johtohahmossa oli tuttua kunnes ymmärsin miksi. Se olin minä ja seitsemän ruumista jotka seisoivat sen rinnalla olivat kavereitani. Tulimyrsky kulki läpi hiljaisen niityn ja sulki minut sisäänsä.
Heräsin ja kerroin unesta. Lentäjät ottia asian tyynen rauhallisina. Kerroin että jos emme pitäisi kiirettä emme ehtisi perille. Näin unessa kuinka lentokoneet jotka kaartelivat tämän maan yläpuolella tippuisivat maahan, sillä jonkinlainen pulssi joka lähtisi noista pommeista katkaisisi virrat koneista. Meillä ei olisi aikaa.
Ajan lähentyessä loppua kuoleman tunti alkoi. Pommit nousuvat taivaalle ja kuolema levisi maan kamaralle. Taivas räjähti liekkeihin ja tuli nielaisi kaiken. Maailma vapisi allamme ja kun se oli ohi...
Olin töissä jossain räjähtäneessä tehtaassa jossa valmistettiin jotain puutuotteita. Ei ollut Finnforest kuitenkaan mutta jotenkin onnistuin sulkemaan hapentulon koko tehtaasta ja tapoin vahingossa kaikki työntekijät.
Varsin odottamaton juonenkäänne ettenkö sanoisi. Vapise M. Night Shyamalan.