IRC-Galleria

Pääsin tänään pois Oulun Yliopistollisesta Sairaalasta. Hallowed are the Ori! Olin siellä tasan viikon rauhaskuumeen ja jonkin kokkibakteerin vuoksi. Kokki on edelleen voimissaan, mutta olen tilannut apuvoimia Sir Antibiootin Imperiumilta. Ydintuho kohtaa kerettiläisiä!

Perjantai:
Mediviressä loppuivat keinot kohdallani. Kahdessa viikossa ainoa lopputulos on ¨sinulla on kavala virus elimistössäsi¨ He lähettivät minut OYSsiin. Perjantai menikin rattoisasti jonottaessa kaikkiin mahdollisiin kokeisiin. Aluksi täytin seremonialliset laput. Tämän jälkeen minut lähetettiinkin odottamaan pääsyä veri ja kusikokeen antoon. Hymyilevä ja herttainen täti kyllä oli, mutta iso oli piikkikin. Verikin kelpasi koeputkikaupalla.

Verikokeen jälkeen minut vietiin röntgeniin, jossa keuhkot kuvattiin. Ne olivat tietysti suuret ja mahtavat, kristityn miehen keuhkot. Siitä mentiinkin sitten taas verikokeeseen, jossa sama nainen toteutti kutsumustaan lyömällä toisen reiän käsivarteeni.

Tämän jälkeen tapasin lääkärin. Lääkäri epäili mononukleoosia, eli rauhaskuumetta. Oletettavasti maagista alkuperää. Minut lähetettiin noin 15 min tutkimuksen jälkeen ultraäänikuvaan, jossa tylyhkön ja rumahkon puoleinen mies aiheutti minulle suurta kipua kaulitsemalla minua ultraäänikojeellaan. noin 15 min operaation jälkeen takaisin lääkäriin, jossa minulle kerrottiin maksan ja pernan olevan ylisuuret. Minut kutsuttiin jäämään sairaalaan. Potilaskuljettaja olikin jo valmiina viemään minut osastolle 31.

Tässä vaiheessa kuume oli ehtinyt nousta jo hieman yli 40, joten olin melko heikossa kunnossa. Osastolla puin vain nopeasti sairaalan vaatteet päälle, otin kuumelääkkeen ja laitoin nukkumaan.

Lauantai:

Herätys oli noin 0730 ja päivä alkoi kuumeen mittauksella. Heti perään tulikin kaksi tyytyväisen näköistä hoitajaa, jotka molemmat olivat verta vailla. Toinen ei tyytynytkään ihan vähään verimäärään. Sen jälkeen olikin aamupala. Totesin ainakin tässävaiheessa sairaalaruoan olevan hyvän makuista. Minulle laitettiin tippa käteen koska olin todella pahasti kuivunut

Sunnuntai:

Kuten lauantaina, veri oli kysyttyä tavaraa. Muuten päivä meni syödessä ja pitäessä kuumetta alhaalla lääkkeiden voimin. Maksa tai perna painoi, kuten painaa vieläkin mahalaukkua, joten täytyn todella herkästi. Lusikallinenkin liikaa ruokaa tietää todella rajua oksennusreaktiota joka tulee hyvin nopeasti. On alle 4 sek aikaa siirtyä kaukalon ääreen. Sain huomata sen lounaalla

Maanantai:
VERTA! Minut tökitään hereille kolmen hoitajan voimin. Yksi pitää kädessään kuumemittaria ja kaksi muuta piikkiä. Pääsen tapaamaan ensi kertaa osaston lääkäriä. Hän on huolissaan maksa-arvojen, joidenkin tulehdusarvojen ja erityisesti valkosolujen valtaisasta määrästä. Valkosoluarvo on normaalisti aikuisella 5, kun minulla se oli noussut 28. Hän päättää että minusta otetaan luuydinnäyte, koska epäilee leukemiaa. Minulla alkoi olla nivuset todella kipeitä kasvaneiden imusolmukkeiden vuoksi. Kävely hankalaa. Ruoka maistuu ajoittain.

Tiistai:
Päivä alkaa perinteisellä verenluovutuksella. Tällä kertaa vain yhdelle tädille. Vasen käsivarsi alkaa oleen mustana ja hyvin kipeä. Aamupalan jälkeen lääkärille, joka sanoo arvojen edelleen kohonneen. Sitten hän puuduttaa rintakehäni, porautuu rintalastan läpi ja imee ämpärillisen luuydintä parempaan talteen. Se tuntuu inhottavalta ja käy kipeää. Minulle varataan aika myös korvalääkärille nielurisojen turpoamisen vuoksi.

Keskiviikko:
Blood for the Blood God! Khornea palveleva tätilauma piirittää aamulla sänkyni. Tiedän jo sanomatta mitä on tulossa. Minua piirittää neljä hymyilevää hoitajaa ja kaikki haluavat verta. Tällä kertaa sitä imetään todella monta pulloa ja purkkia. Lähetetään kuulema verilääkärille haisteltavaksi ja maisteltavaksi.

Noin klo 1320 potilaskuljettaja hakee minut pyörätuolilla. Matkustamme halki sairaalan korvalääkärin luo. Korvalääkäri on kiva setä, joka teki ainutlaatuisen epämiellyttäviä tutkimuksia. Minut istutettiin puiseen tuoliin ja aluksi hieman peilattiin nielua, otettiin viljelmä, puhallettiin ja höngittiin. Pian tämä alkemisti kuitenkin kaivaa suihkepullon esiin. Sanoo puuduttavansa kurkkuni. Varoitti aineen maistuvan helvetin pahalle ja tuntuvan aluksi todella ikävälle. Hän vähätteli rajusti. Atlantiksen kadonnut kaupunki vilahti silmäkulmassani, oma ja monen muunkin elämä rullautui silmieni edessä sen nektarin tunkeuduttua kurkkuuni. Sain lääkärin ohjeiden mukaan nielaistua osan, mutta osa oli pakko yökkiä pihalle. Aine kuitenkin puudutti koko suun, keuhkot ja nielun. Tämän jälkeen lääkärisetä työnteli erilaisia peilejä ja tikkuja kurkkuuni ja sanoi että kunnossa on.

Palattuani huoneeseeni, eräs ärsyttävä valittajapappa oli kärrätty toiseen sairaalaan. Onneksi. Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä sen tilalle tuotiin toinen pappa. Se puhui hitaasti, mutta TODELLA paljon. Pappa kärsi onneksi vielä vakavasta unihäiriöstä ja tuhannesta muusta vaivasta, joten juttua riitti yömyöhälle asti täysin taukoamatta. Iltapalan jälkeen pappa vieläpä otti kuulokojeensa irti, joten hänelle ei voinut edes vastata. Selitys silti jatkui.

Torstai:
Päivä alkaa kuumeenmittauksella ja verikokeella. Oloni on osittain kohentunut. Kuume ei enää säännönmukaisesti kohoa ilman läähettä yli 39, vaan pysyy alle 38. Tippakin otetaan irti. Kurkkuni on kuitenkin kipeytynyt, samoin kieleni. Se haittaa paljon syömistä. Lisäksi suurin osa mahalaukkuni tilasta menee edelleen juotavalle. Luuydinkoe oli menestys. Ei ollut mitään, ei edes sitä toivottua leukemiaa. Lääkäri lupasi että pääsen perjantaina pois.

Perjantai (tänään)

Aamu alkoi verikokeella ja kuumemittauksella. Lämpöä oli hieman, mutta hyvin vähän. Koska olin kotiutuksessa, minut kutsuttiin saman tien lääkäriin. Lääkäri antoi viimehetken ohjeita, kirjoitti kuukauden sairasloman ja pari reseptiä. Parin tunnin odottelun jälkeen marssin sairaalasta pois vain huomatakseni että olen todella huonossa fyysisessä kunnossa. Parin kerroksen portaat vetävät voimat pois ja tuovat hien pintaan. Edelleenkään en pysty syömään paljon. Täytyy antaa maksan ja pernan pienentyä.