IRC-Galleria

Tänään töissä oli jännä tilanne. Patsastelin kaasunpurkupaikalla kun yhtäkkiä venttiilistä alkoi roiskumaan päälleni nestemäistä butaania. Se on hieman yli -200 asteista. Nopeasti suojasin kasvoni ja liukkaalla alustalla otin hallittuja, tasapainoisia askeleita sivulle, kunnes olin poistunut roiskeen tieltä. Housut, kengät ja osa takista meni umpijäähän. Jaloista katosi tunto, samoin sormista ja keskikroppa ja munat olivat kylmissään. Pipo oli parista kohtaa tippojen jäädyttämä.

Pidän vaarallisista tilanteista. Tarkemmin niiden jälkeisestä olotilasta. On hienoa nähdä miten pystyy ennalta-arvaamattomassa ja vaarallisessa tilanteessa reagoimaan normaalia voimakkaammin ja silti järkevästi. Kun veri on lantrattu adrenaliinilla, todella harva toimii järkevästi. Yleensä ihmisiltä katoaa melkein kokonaan kontrolli ajatuksistaan. Vaatii kovaa harjoittelua, jotta voi pitää ajattelun kovassakin tilanteessa kurissa. Ellette usko, kiertäkää viikonloppuna kaupungilla tappeluita etsien. Tarkkailtuanne osapuolia väittelystä tappeluun, huomaatte miten ajatustoiminta katoaa adrenaliinin lisääntymisen myötä, kunnes se on olematonta.

Adrenaliiniryöpyn jälkeen tunnen todella olevani elossa. Jälkeenpäin on mukava miettiä miten toimi ja miten sen olisi voinut hoitaa paremmin. Tällä kertaa en keksinyt parempia toimintatapoja. Toivottavasti minulle tulee useamminkin vaarallisia tilanteita vastaan. Toivottavasti selviän niistä edellisten tapaan vahingoittumattomana.