Jussista selvitty, kaikesta huolimatta meni ihan ok: itkiessä, nauraessa, ryypätessä, puhuessa. Tänään näin ensimmäisen kerran valoa tunnelin päässä, niin oudolla tavalla kun kertomalla avimiehelle vaimon touhuista... Jep, näin tein. Rohkeutta vaati, yritin miettiä oikeita sanoja muttei niitä ole. Eikä tule. Miten voit järkevästi kertoa miehelle, että sen vaimo pettää sitä? Et mitenkään. Mutta asiani sain kerrottua, äänen ja käsien tärinästä huolimatta.
Olo mikä sen jälkeen tuli oli...hmmm... helpottunut?! Joo, tavallaan koska sain ison asian kerrotuksi. Ja sain/saan tukea ihmiseltä, joka kelluu samassa paskassa. Ja olla tyytyväinen siihen, ettei ole lapsia tai asuntolainoja tms. Ja itsetunnolle kohotusta, koska sain kehuja kuinka hyvä ihminen olen. Ja kuinka löytyy tytöltä selkärankaa. Ja kuinka joku ihailee. Teen edes joskus oikeita valintoja.
Helpottunut olo johti siihen, että iski hirmu nälkä ja väsymys... Tiedän, etten ole hyvin nukkunut mutta aina ei tajua, kuinka väsynyt on. Sekavaa? Kyllä kuten koko tänhetkinen elämä.
Helpotusta kesti ain siihen hetkeen asti kun sain kuulla yksityiskohtia Jarin ja naisen touhuista. Kyllä, haluan niitä kuullakin saadakseni vastauksia lukemattomiin kysymyksiin. Jari kun ei katsonut asiakseen mulle niitä kertoa. Yksityiskohtien kuuleminen johti vitutuskäyrän nousuun. Täyttä kusetusta ja huijausta ollu 12.5 lähtien, ainakin sen mukaan mitä nyt tiedetään. Ja ilmeisesti osittain jo talvesta asti. Kai.
Mitäs nyt? Niin, valvotuilla öillä näköjään jatketaan, väsymyksestä huolimatta. Yhden illan oon ollu juomatta olutta ja se oli eilen, tänään meni taas yks. Ja ehkä menee toinenkin. Alkoholisoituuko ihminen viikossa? Ei, onneks. Tää viikko menee miten menee, seuraavalle lomajaksolle kehitän jotain kivaa tekemistä. Yritän ainakin, jos jaksan. Pyörän otan alle ku suinkin saan jossain kohtaa nukuttua niin, ettei oo tötteröö olo. Jos menee pitkälle niin menee, ei voi mitään. Ihan sama. Kuten kaikki muukin.