IRC-Galleria

Katsokaapa Mamin ikää: 29,99v. Joopa, lähellä ollaan ja sunnuntaina se sitten rytisee...:( 3-kympin kriisi on ja paha, alkuvuodesta alko ja pahentunut mitä lähemmäs h-hetkeä tullaan. Ja se on kaikkea tätä: elämässä saanu mitään aikaan, puuttuu mies, puuttuu lapset, puuttuu opiskelupaikka, puuttuu omakotitalo, puuttuu huippukoulutus. Eli siis kaikki se, mistä nuorempana haaveili. Mutta niinhän se on, ettei elämä aina mene niin kun suunnittelee. Joskus sitä toivoo, että menisi edes joskus.... Koen olevani aina porukan musta lammas, ikisinkku joka vaan haahuilee saavuttamatta mitään tärkeää. Kuinka monta ikäistäni tunnen, joka olisi samassa elämäntilanteessa?! Niin, vastaus on nolla. Toisilla on kaikki, toisilla ainakin osa ja loput tulossa. Itseäni nuoremmat valittaa samoista asioista, jos nyt tuntuu jo pahalta niin miettikääpä miltä se tuntuu tässä iässä. Sori, mutta ette pysty sitä edes kuvitteleen... Ja tällä hetkellä ei sympatiaa irtoa.

Niin, olenhan jotain saavuttanut: kummilapset, työpaikka, moottoripyörä, ystäviä ja kavereita. Niitä toki arvostan ja kunnioitan, kummilapsiani rakastan. Mitä olisin tehnyt sen ajan kun en heitä olisi miettinyt ja nähnyt?! Pah, en halua edes kuvitella... Selasin kaikki valokuvat elämän varrelta läpi, niistä näkyi, että onhan sitä kaikenlaista ehtinyt tekemäänkin...

Mutta onhan se niinkin, että asiat voisivat olla toisinkin. Nelisen vuotta sitten kiikuttiin rajalla, elääkö vai ei. Siinä kohtaa millään ei ollut mitään merkitystä, kaikki oli yhtä ahdistusta ahdistuksen perään. Jos asiat olisivat toisin, en olisi tätä elämää enää elämässä. Siltä ajalta on vain hajanaisia muistoja, päälimmäisenä halu päästä pois. Se halu ei toteutunut, täällä sitä keikutaan ja kriiseillään...:)

Tuleva viikonloppu menee mukavasti mökkeillessä ja kännissä, kolme iltaa jos kunto kestää.;) Ystäviä ja kavereita on tulossa henkiseksi tueksi auttamaan kriittisestä ajankohdasta eteenpäin. Täällä sitä sitten joskus taas ollaan jos hengissä selvitään...;)

Ja noin sata kertaa sama lause, siinä tän hetken tunnelmat. Miks aina sattuu? Vaadinko liikaa jos haluan olla Onnellinen? Mikä merkitys mun elämällä tässä maailmassa on? Joo, mulla on ihania kummilapsia joista viimesin synty turvallisesti maailmaan mistä oon hirmu iloinen!!! Ja hirmu ihania ystäviä jotka aina jaksaa olla tukena ja turvana ja ilona. Mutta se jokin tai jotain puuttuu ja näköjään tulee puuttumaankin, eukko kohta 3-kymmentä ja tilanne tämä. VOI VITTU!!!

Jep, turvallisesti maailmassa!:) Puoli kaheksalta tuore isi soitti tämän ilouutisen, klo 6.05 papuusi maailmaan tuli ja mitoin 48cm/ 2980g. Vauva voi hyvin, äitillä ja iskällä pasmat sekasin...;) Kumpsallakin hyvin valvottu yö takana, neiti on sekottanu koko pakan jo pelkällä maailmaan tulollaan...:)

Päivän kruunaa Olli, treffit illalla Pakkahuoneella. Mukava päivä siis menossa!:):):)

Niin, Helenan ja Ronin papuusi päätti ottaa varaslähdön ja tekee tuloaan maailmaan... Pitkin iltaa viestiteltiin, tunnin ehdin nukkumaan ja klo 1.00 sain viestin, että säännölliset supistukset ovat alkaneet. Ja tuntia myöhemmin oli 4 senttiä auki. Hetki sitten tuleva isi soitti, kalvot puhkastu ja vedet tulleet joten hyvällä vauhdilla synnytys etenee. JÄNNITTÄÄJÄNNITTÄÄJÄNNITTÄÄ!!!! Joo, pasmat ihan sekasin eikä tietoakaan nukkumisesta tai unesta... Mutta nii on Ronikin, soitti matkalla sairaalaan ja ihan muissa maailmoissa,samoin äsken. Ja oli HILJAINEN! Niin, siis juurikin tämä meidän tuntemamme Roni oli HILJAINEN. Ja sekava. Ja tuli sana sieltä, sana täältä.

Kävin viemässä sinne kameran ku Roni kerenny sitä lähtötohinassa ottaa mukaan, lähti sinne kesken työvuoron, siis suoraan töistä. Manma oli siis jo siellä, jäi sisään aamupv:llä kontrollikäynnin yhteydessä ku sydänäänissä oli häikkää. Mutta uusissa mittauksissa kaikki oli ok, piti aamulla päästä kotiin. Ja pääseehän se mut päivä on viel auki... Kameran jätin vastaanottotätille, Henela ja Roni oli jo salissa.

Mutta joo, avasin oluen ja juon sitä. Ku hermostuttaa!!! Ikinä kotona ota yhtä tai kahta mut ny oli tarvis... Joo, jatkan oottamista... Nii ja ehkä ottamista...

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen, jonka kanssa haluaa viettää loppu elämän.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.
Jos oot oikein ihana, kirjoita myös eka muisto musta. Pelottavaa, jo vain? <3

Tää o iha hirmuhirmu Onnellinen kahdesta uudesta vauvelista, tulee niiiiiin hyvä mieli ku kaikki meni molemmilla hyvin ja ovat Onnellisia. Henelan vuoro si seuraavaks jakautua ja synnyttää mulle seuraava, rakas kummilapsukainen. Emmä paljo vaadi...;)

Ja si onnellinen siit et mun panssari on rikottu. Joo, läpi on menty kysymättä lupaa... Aika näyttää, säilyykö reikä vai valetaanko entistä vahvempi suoja. Jännittää, pelottaa, kauhistuttaa, odottaa, haaveilee, ihmettelee, ajattelee ja kaikkea muuta... Tää o vaa ny nii erilaista, kaiken epävarmuuden keskellä varma olo.

Ja si onnellinen siit et mul on kiva työpaikka. Nykki mietin, et olipas kiva olla töissä vaiks sieltä just tulin. Eiks ny pitäis olla kettuuntunu koko firmaan?! Mutta ei, hyvillä mielin ollaan ja mennään... Pitkän saikun aikana oon ollu aikas allapäin, tiedostin sen jo sillon ja mietinki et kuis syvälle sitä uidaankaan... Nyt kaikki raajat ja ulokkeet ristiin et räpylä kestää, ny ainakin ollu ihan ok.

Näin tällä erää...

Voitteko ny jumalauta kaikki loput pysyä hengissä?! Ja terveinä?! Taas tuli suru-uutinen, kaverin hyvä ystävä menehty. Että voi vittu!!! Luulin jo et tän vuoden kiintiö oli täynnä muttei sittenkään.

Minkä helvetin takia noi kylän jouluvalot pitää laittaa just noihin tolppiin ja just tolle korkeudelle?! Kysynpähän vaan... Tänään, siis eilen heräsin ja nii se si alko: ei tietoa kellonajasta eikä lämpötilasta. Piiiiiiitkän talven jatkuva tiedottomuus perusasioista. Joopa. Viime vuonna oli itku tulla ku ekan kerran heräsin todellisuuteen, ny tiesin jo latautua mut puskista se silti tuli. Ei riittäny 10 kuukautta.

Nii joo, osta ittelles mittari. Ja katto siitä. Joo, onhan mulla ja katoinkin mut jos lämpötila näyttää +25 ni se ei vissiin pidä paikkaansa. Joo, asukaa vaa etelään päin. Hitto.

Nii joo, osta kello. Ja katto siitä. No onhan mulla kai ny kelloja mut jos on tottunu vaa vilaseen ikkunasta ni ny tarvii tehdä jotain nähdäkseen ajan. Eli liikuttaan päätään tai kättään.

Ja tiedoksi kaikille, joita kiinnostaa tää mun tärkeä asiani ni olkkarin ja keittiön ikkunoista näky suoraan Nordean lämpötila/kellomittari. Tiivistettynä päivieni valo, iltojeni kimallus.

Olenko ainoa ihminen maailmassa, jota ärsyttää ihmiset jotka ei aja autoaan ruutuun? Ajetaan miten sattuu, joko ihan viivalle tai sitten poikittain johki suuntaan. Se ärsyttää mua suuuuuuuuuunnattomasti koska vie kahen ruudun tilan plus et pelkään saavani klihvoon osumia, yks jo tullu enkä enempää kaipaa.... Nii ja si siihen ruutuun vois ajaa viivojen mukaisesti, jos vino ruutu ni si ajetaan vinoon. Mikä tässä on onkelma?

Näin tällä erää...