IRC-Galleria

HAUDANKAIVAJAT


Rakkaani, ojentaisitko kätesi
Ja nostaisit minut täältä pois

Sinun vuorosi on kaivaa, kultani
Tartu lapioon ja tänne laskeudu

Multaiset on sormeni
Ja hiuksissa hiekkaa ja puiden oksia

Hiki virtaa otsaltasi hiljalleen
Hautamme syvenee


Muistot sinusta leikkaan irti minusta
Amputoin jokaisen hetken yhteisen
Kuin kuolion lunastaman raajan irroitan
Madoille lahjoitan


Käsistä ja jaloista me tartumme
Hautaan ruumiin me laskemme

Multa peittää hiljalleen, maa nielaisee
Virheemme syliinsä sulkee

Eri suuntiin lähdemme
Ja vielä kerran käännämme toisillemme selkämme


Ruumis meidän rakkauden maatuu minun jaloissa
Syvällä mullan alla
Täyttyy hiljaa madoista, mätänee allamme
Meidän raatomme

Juuret puiden lävistää mullaksi muuttuneen rakkautemme
Ehkä jonain päivänä niihin kasvaa kukkia
Joita voimme katsella
Ilman kipua