HAUDANKAIVAJAT
Rakkaani, ojentaisitko kätesi
Ja nostaisit minut täältä pois
Sinun vuorosi on kaivaa, kultani
Tartu lapioon ja tänne laskeudu
Multaiset on sormeni
Ja hiuksissa hiekkaa ja puiden oksia
Hiki virtaa otsaltasi hiljalleen
Hautamme syvenee
Muistot sinusta leikkaan irti minusta
Amputoin jokaisen hetken yhteisen
Kuin kuolion lunastaman raajan irroitan
Madoille lahjoitan
Käsistä ja jaloista me tartumme
Hautaan ruumiin me laskemme
Multa peittää hiljalleen, maa nielaisee
Virheemme syliinsä sulkee
Eri suuntiin lähdemme
Ja vielä kerran käännämme toisillemme selkämme
Ruumis meidän rakkauden maatuu minun jaloissa
Syvällä mullan alla
Täyttyy hiljaa madoista, mätänee allamme
Meidän raatomme
Juuret puiden lävistää mullaksi muuttuneen rakkautemme
Ehkä jonain päivänä niihin kasvaa kukkia
Joita voimme katsella
Ilman kipua