IRC-Galleria

Äsken lukeneeni mielipide kirjoitelman jälkeen tuli kaipuu joten muisto puhe tähän väliin:

Rakkaat kohtalotoverit. Kiitos kauniista vuosista yhdessä siinä perkeleen rakennuksessa, kiitos mahtamvista kokemuksista 8 vuoden takaa. Nyt tuntuu pahalle kun muistan teidän lasittuneet silmänne vailla tunnetta pois pääsystä kun he veivät minut aina kotiin, 8 vuotta katsoin niitä seiniä, jokaisella oli oma tarinansa, niiden edessä oli tehty ja tapahtunut paljon, ne käytävät olivat suoneni ne rakennus oli lihani ja se huone oli sieluni, 8 vuotta kokeita ja kliseisiä kysymyksiä jotka toistavat itseään kiertäen kehää tuloksetta, mutta ikuisesti sen muistaa... "juo tämä, niele nämä, kokeile tuota, tämä myös, ethän unohda niitä?" 8 vuotta ja kolme terapeuttia lopettaa kun toteavat minut liian hankalaksi, he kaikki olivat samanlaisia, en antanut heille vastauskia, sen sijaan leikin heidän kanssaan ja piirsin, oikeastaan piirsin sen 8 vuotta koko ajan, 18 kuvaa päivässä oli ennätys, yhdestä kynästä tuli onnen amuletti, koska sitä terotettiin koko ajan (molemmista päistä) lopulta se oli niin pieni, että sitä ei voinut terottaa. 8 vuotta oli kulunut, päivä jatkoi rutiinia, kunnes lopulta, he sanoivat: "ei sussa kyllä nyt varsinaista vikaa ole, mutta toivoton tapaus, ei tartte enää tulla tänne"
Toivottavasti voite hyvin, koittakaa pärjätä ja koettakaa nähdä sen usvan läpi tulevaisuuteen toivosta.

R.I.P.