IRC-Galleria

Haavat hiljaa avautuu, heikkous mielen paljastuu, keho turmeltunut rapistuu.

Tuskan jälkeen naurahtaa, ei häntä voi lannistaa, kivun otti toveriksi, tuskan omaksi kaveriksi.

Ei tunne enää itseään, löysi pedon sisästään, toivoo vain paluuta, viattomuuten nuoruuden.

Nuoruudessaan kiltti, oikea enkeli vanhempien, löysi pimeys valkeuden, sammutti lyhdyn nauraen.

Vaan nyt lihaa söit, lihaa hait ,tuhkalta se maistui ja sitä vain sait, ei halua pimeydessä kulkea enää, vaan ihmisyyttä halata rutistaa hintelää.

Luulit pakotien löytyneen, mutta huomasit myöhään, totta tämä ei, se sinua kutsui kielin katalin, tautiaan levitti mielin kavalin.

Saa nyt tuntemaan itsensä tahdottomaksi, vain kuori olet, ei sielua ei tarmoa, sisällä ei kaiju elämä, tuo lämmön saattelevaksi.




Mieti, jos se kaikki mistä olet pitänyt ja halunnut pitää yllä, muuttuisi hetkessä arvottomaksi, etkä enää saisi siitä mitään iloa jatkaa. Mieti, jos kaikki piristyksesi eivät tuntuisi enää miltään, vaan haluaisit kaiken vain olla ja jättää sen taaksesi.

This is a song for the ladies, but fellas listen closely.

You don't always have to fuck her hard
In fact sometimes that's not right, to do
Sometimes you've got to make some love
And fuckin' give her some smoochies too
Sometimes you got to squeeze
Sometimes you got to say "Please..."
Sometimes you got to say "Hey..."

I'm gonna fuck you, softly
I'm gonna screw you gently
I'm gonna hump you, sweetly
I'm gonna ball you discreetly

And then you say "Hey I brought you flowers"
And then you say "Wait a minute, Sally"
"I think I got somethin' in my teeth, could you get it out for me?"
That's fuckin' team work!

What's your favorite posish
That's cool with me
It's not my favorite but I'll do it for you
What's your favorite dish?
I'm not gonna cook it
But I'll order it from Zanzibar

And then I'm gonna love you completely
And then I fuckin fuck you discreetly
And then I fuckin bone you completely
But then I'm gonna fuck you haaaaaaaaaaaaaaaaaaard!

Jos sinulla on maailman hulluimmat, pervoimmat, oudoimmat, hölmöimmät tai peräti pimeimmät, mutta silti PARHAIMMAT ystävät, lisää tämä blogiisi.

P.S.
En sinäänsä perusta tälläsistä "koipioi teksti ittelles" jutuista, mutta tämä nyt oli niin sopivan kuulosen osuvaa soopaa, että oli aivan pakko laittaa tänne näin :'D

HAUREUDESSA RYPENYT VARTALO, KARTTAA LAULUA KUNNIAN KUKKOJEN, KAIKKOAA VELJENI LEIJONAMIELET, SYLKEVÄT SAARNAA SIELUSTA SAATANALLISET KIELET, MAASTA VERSOO IHMISEN IRVIKUVA, ROUDASSA KASVAA KATSOMAAN, KUN ÄITIÄ TAPETAAN, PYHÄÄN KOLMIYHTEYTEEN OMALLA VERELLÄ KASTETAAN, TAIVAALTA MUSTALTA OTAVAN TÄHTIÄ LASKEMAAN, MYRKYTTÄKÄÄ TUO KASVI MAASTA KITKEKÄÄ, UMPIHANGESTA KASVAA VITTUMAINEN KUSIPÄÄ, MAALATKAA TE KAIKKI PIRUT, HUONEENI SEINIIN MAALATKAA, KASVONI SYSIMUSTALLA KIVITETTYNÄ JALUSTALLA, IKÄVÄSTÄ MUSTELMILLA, IHMISEN VANKINA KALLOSSA KIINNI, MAALATKAA TE KAIKKI, SEINILLE PIRUT MAALATKAA, IHMISENKUORI SAATAINEN RAKKI, RAAJAT POIKKI JA OTSAAN NAPPI, IKÄVÄSTÄ MUSTELMILLA, IHMISEN VANKINA KALLOSSA KIINNI, RIIVAAJAA RUOKIN RUUMIILLANI, ISTUNTOON OIKEUTTA JAKAMAAN, EI SAA PÄÄSTÄÄ KOSKAAN IRTI, VAIKKA KIINNIPITÄMISESTÄ RANGAISTAAN, MYRKYTTÄKÄÄ TUO KASVI MAASTA KITKEKÄÄ, UMPIHANGESTA KASVAA VITTUMAINEN KUSIPÄÄ, MAALATKAA TE KAIKKI PIRUT, HUONEENI SEINIIN MAALATKAA KASVONI SYSIMUSTALLA, KIVITETTYNÄ JALUSTALLA, IKÄVÄSTÄ MUSTELMILLA, IHMISEN VANKINA KALLOSSA KIINNI, MAALATKAA TE KAIKKI, SEINILLE PIRUT MAALATKAA, IHMISENKUORI SAATAINEN RAKKI, RAAJAT POIKKI JA OTSAAN NAPPI, IKÄVÄSTÄ MUSTELMILLA IHMISEN VANKINA KALLOSSA KIINNI.

Juttu on niin yksinkertainen, että sitä ei edes ole tullut ajatelleeksi :D
Kukaan ei selviä elämästä hengissä! niin hauska lausahdus, mutta samalla niin totta. Eletään vain kerran, että otetaan elämästä se kaikki vaan irti, tai kuollaan tylsänä, ei meistä kukaan tänne jää, tai mitään mukanaan vie, vaikka kuinka hamstraa. VITTU MIKÄ ÄLYN VÄLÄYS KESKELLÄ PÄIVÄÄ!!!

Kuolema kyttyräniskainen kyntää peltoa halvan naisen. Mirhamin tuoksuinen tanssisali polkan poljennolle antaa tahdin. Manalassa raikaa ralli, virtaa viini ja kiehuu veri. Mustien urkujen tahdissa polkee palkeita kanttori kuoleman. Hiilloksessa hilluvat portot, silmät yössä kipinöivät. Härkäparit ilakoivat Belsebubin teilapuissa. Peitset pystyssä porsaan selässä sotilaat ratsastaa. Manalaan, manalaan, manalaan, manalaan, manalaan.

Myyn sieluni saatanalle, mutta en jää sen saatanan alle.
Manalaan, manalaan, manalaan, manalaan, manalaan.

Raajat repeävät. Pyörät pyörivät. Korpeille jakavat rasvaista lihaa, aamuun! Haadekseen alimpaan katalaan, saat alkaa hautaasi kaivamaan. Pirunkielesi, hauras mielesi viritetään kuorossa laulamaan, valheitasi toistamaan. Haadekseen syvimpään manalaan, jäät kieroa rankaasi oikomaan. Käärmeen kielesi, sairas mielesi opetetaan oikein nuolemaan, valheitasi laulamaan.

Rillumareitä rytmissä vatkaavat vartalot viinapäiset. Kuoleman kädessä värisuora, vieraan kourassa hirttonuora. Ei auta risti sököringissä ryöväreiden kanssa. Pata vaan, pata vaan, pata vaan, pata vaan, pata vaan.

Avaan käteni saatanalle sitten akkani jää sen saatanan alle.
Manalaan, manalaan, manalaan, manalaan, manalaan.

Haadekseen alimpaan katalaan, saat alkaa hautaasi kaivamaan. Pirunkielesi, hauras mielesi viritetään kuorossa laulamaan, valheitasi toistamaan. Haadekseen syvimpään manalaan, jäät kieroa rankaasi oikomaan. Käärmeen kielesi, sairas mielesi opetetaan oikein nuolemaan, valheitasi laulamaan.

Haadekseen alimpaan katalaan, haadekseen syvimpään manalaan.
Pirunkielesi, sairas viritetään kauniita valheita ikuisesti laulamaan.

"Vaikka ois sydän puhdas ja lukis rukouksensa illoin, voi ukonhatun aikaan sudeks tulla, kun loistaa juuri kuu tuo silloin, tai ihmisverta janota. Kun painuu yö, lentoon noustessansa ilmaa siivin lyö. Hän on nyt vapaa lähtemään."

Aika voi valua käsistä nopeammin, kuin luvataan, sillä koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä. Ensin sanottiin, että kyse on päivistä, sitten sanottiin tunneista ja aivan hetken hengähdyksen, se olikin viimeinen. Hoitajat kysyivät "haluatteko, että esitämme häntä teille?" Mitä esittämistä hänesä on? Sama ihminen siinä makaa, hän vain nukkuu, sikeästi syvää unta, josta ei vain enää herää. Pitäkööt hoitajat näppinsä erossa peitosta, minä vaadin oikeuden katsoa ja kohdata todellisuuden peiton alta. Siellä hän nukkuu rauhallista unta, ei kuule ääntäni hän enää. Lämpö katoaa hiljaa hänestä, silitän hänen hiuksiaan nyt viimeistä kertaa. "Pitäisikö Mamma päästää nyt jatkamaan unta?" Kuuluu takaani. Nostan peiton takaisin pään päälle ja annan käteni valua kättä pitkin, pitäen siitä vielä hetken kiinni. Käännyn vielä ovella "Hyvää yötä mamma, nuku hyvin."

Kotiuduttuani siviiliin, minusta on kuulemma tullut hiljainen ja itseensä vetäytynyt ja ärähdän asioihin vihaisesti. No minä olen yksinäinen susi. Kun tulen kulkemaan jälleen öisiä teitäni, lupaan tulla tapaamaan sinuakin tulevaan kotiisi, maille, joita monet kammoavat, mutta minulle se on rauhan pyhäkkö. Olen pitänyt pappalle kauan seuraa, mutta vaikka olenkin surullinen, olen nyt myös iloinen hänen puolestaan, että voitte olla taas yhdessä ja voin tulla teitä molempia tapaamaan. En ole yksin, tiedän että minulla on kaikki teidät, mutta kaipaan silti yksinäisyyteen enemmän kuin koskaan ennen, antakaa se minulle anteeksi, mutta minun on yhtä lailla täällä hyvä olla.

"Oma koti kullan kallis" sanotaan. Niinhän se onkin. Astuessasi sisään ja istahdat sängyllesi, se on niin kylmä. Siihen ei ole käperretty pitkään aikaan. Pölyä. Sitäkin löytyy, esineisiisi ei ole koskettu, ne kuin museossa seisoisivat alustoillaan ihmisten tuijotuksia. Olet unohtanut miltä tavallinen elämä maistuu, olet varpaillasi ja tarkkana milloin tulee hälytys, tai korkea-arvoinen astuu sisään. Elät minuuteilla, pidät kaikessa kiirettä, toimit äkisti, reagoit koviin ääniin säpsähtäen valmiina mihin vain. Kun alat nukkua, tiedät, ettei ole mikään kiire. Heräät silti aikaisin, silkkaa tottumustasi, hyppäät pystyyn, pistät petisi kireäksi ja särmäksi. Vaatteetkin laitat jo valmiiksi päälle, odotat. Ei kuulu mitään, mikä on pielessä? Ei ole alikersantteja, ei ole kellonaikaa, ei ole minuutteja, kukaan ei tule huutamaan, ei ilmoituksia, ei sääntöjä. Turhaudut ja istahdat tietokoneelle, ehkä sieltä löytyisi lohtu. Kierrät maaperääsi jälleen, tapaah joitain harvoja ihmisiä, jotka eivät ole lähteneet sinne missä minunkin pitäisi olla. Juttelen heille, kuulen kuulumisia, mutta lopulta se jähmettyy siihen samaiseen kysymykseen, joka on kylmä karu totuus. En ole enää siellä, en ole kelvollinen sinne, vaikka pärjäsin. kaikki kysyvät saman kysymyksen ja joudun kertomaan sen saman faktan uudelleen ja uudelleen, se sattuu ja hävettää. Lopulta nousee hetki, jota jokainen sotilas odottaa. Lomat. Ei minulle, minulla ei ole mitä odottaa, ei sitä mitä toivoa tulevaksi, joka antaisi voima jaksaa aina päivä kauemmin. Menen heitä vastaan, tervehdin särmästi, he minua ja nauramme ja unohdamme hienostelut ja olemme taas omia itsejämme. He kertovat tarinoita tapahtuneista ja kokemuksista, verraten niitä omiinsa, mutta minä vain kuuntelen ja kuuntelen, minulla ei ole paljoa enää kerrottavaa omista kokemuksista, he menevät pitemmälle tarinoissaan ja kateuteni ja katkeruuteni vain kihisee kuumana ja pulppuaa suonissani kuin myrkky. Lopulta he menevät nukkumaan ja nauttimaan ansaitusta levosta. Minä jään paikalleni tuijottamaan tyhjyyttä pimeydessä ja jään omiin ajatuksiini, minua ei väsytä, minulla ei ole kiire... Enää.

Kuin hetken loputon suru enkeleitten,
kyyneleitä miljardeja...
Satoi niin kaatamalla.
Taivas oli niin kipeän tumma,
salamat sitä vain hieman värittää.
Sadepisarat kuin pieniä puukkoja,
piiskaantuu vartaloon.
Se jokin kertoi vastauksia,
sinä hetkenä kun taivas itki...

Työpöytä. Tuttu sekin. Monelle arjen työmaa, nyt minullekkin. papereita... Lisää papereita... Ja vähän lisää papereita. Mihin tarvitaan niin helvetisti paperia, että voin sanoa "Hei tulin takaisin" Paperisota häämöttää loppuaan, mutta aikataulut ja menot ovat aivan perseellään, kukaan ei tiedä mistään mitään ja varsinkaan kun tarvitsisi tietää asioita helvetin pitkälle. NYT RITTÄÄ!!! NYT OTETAAN RENNOSTI!!! Iloa, naurua, juhlaa, ystäviä. Mitäpä sitä nyt muuta kaipaisikaan. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Vain kolme lausetta korvani juureen sanottuna hiljaa, etteivät muut kuulisi, se ei kuulu heille, se on minulle henkilökohtaisesti tarkoitettu salaisuus, salaisuus, joka minun olisi kuulunut saada tietää KAUAN sitten, mutta ei nyt, ei tänään, se ei olisi kuulunut tulla, sen olisi kuulunut tulla vielä jopa oikean ihmisen suustakin, mutta ei. Uutinen saa hengityksen kiihtymään, hengitys on raskasta ja halu hajota liitoksistaan tuntuu hyvälle vaihtoehdolle. Suolaa jo auki revityille haavoille. Mikä sen parempaa. Humala ja äkkipikainen tunneryöppy ei ole koskaan hyvä yhdistelmä. Kädet alkavat jo puristua nyrkkiin, lihakset nykivät uhkaavasti. Ennen pöydän lentämistä toiseen päähän huonetta minuun tartutaan, minua halataan, minua rutistetaan äitimäisesti. Minun käsketään avata nyrkit ja halata takaisin. Teen työtä käskettyä ja halaan. Halaan hartaasti, halaan, jotta tilanne voisi tasoittua, mutta ei. Kyyneliä ei kuulu säästellä. Minä en ole enää armeijassa. Minulta ei odoteta enää särmää sotilaskäyttäytymistä, minulla on siihen täysi oikeus tehdä mitä haluan. Kaksi silmäparia vuodattavat. Tilanne voisi olla jopa hyvin, sieluni on puhdistettu taas kerran pahan vallasta, mutta ei siltä, että rukoukseni ovat sitäkin kamalempia, minä olen nyt rauhoittunut, mutta surullinen. Rukoukset eivät kuitenkaan ole, että tunne päättyisi. EI. Minä toivon jotain ihan muuta. Minä haluan tasapainottavan nautinnon tästä vastalahjaksi. Rehellisyys... Painotin sitä alusta alkaen. Mitään ei kuulu jättää kytemään. Onko se paljoa pyydetty? Ei sitä ole enää tänäpäivänä olemassa, enää jäljellä on aate "Se mitä ei tiedä, ei satuta" No tapahtunutta ei saa tekemättömäksi, se kytee nyt mielessäni ja päätökseni ovat taas kerran terävämpiä, en ole enää sokea, näen paljon, näen erittäin paljon. Kiitos sinun, minä näen sinut peilin takaa. Minä näen säröt lasissa.

Kosketa minua paholainen,
nää nälkäinen katseeni...
Ruoki minut pahuudella...
Alistun eteesi nöyrtyen,
tanssitaan intohimoisesti...
kuolemantanssi.
Annetaan pimeyden sulkea,
vangita meidät syliinsä,
avarretaan mielemme,
tunnetaan sisimpämme
liekin polttavuus kulkekoon lävitsemme...

Ai niin... Hyvää ystävänpäivää kaikille.

Mission pakomatka Viro lähtee käytäntöön huomenna klo 12 lähtevällä bussilla kohti Hesaa ja siitä Laivalla Viron maalle rällästämään heidän kustannuksellan kaikkea halpaa, katsotaan tulenko milloin takaisin, hei hei. Pitipä vain sanoa, jos minua ei näy vähän ajan päästä täällä takaisin... Niin odottakaa sitten kauemmin :'D

Jokainen alokas saa tärkeän tehtävän. Heistä jokainen saa oikean morsiammen oikealle kyyljelleen marssimaan ylpeänä. Hänen lempinimensä meille on yleisesti Rynkky, sotilaan silmäterä. Perinne sanoo, että aseelleen kuuluu antaa tytön nimi, sillä se on morsiammesi palvellessasi pitkine päivine ja öin. Vanhat sotilaat sanovat, että nainen on petollinen, arvaamaton ja vaativa. Mutta Rynkky. Rynkky on aina rinnallasi, se kulkee aina minne menet ja tulet. Rynkky on tukenasi ja suojelee sinua pahalta mustan metallin kiiltäen käsissäsi uhmakkaasti nauraen vaaroille. Tunne morsian läpikotaisin, tämä kaunotar antaa siihen mahdollisuuden tuhansia kertoja, kun hoivaat sitä käsissäsi. Rynkky ei petä sinua koskaan, jos vain muistat pitää siitä huolta. Muistat puhdistaa sen joka kohdan, kiiloittaa se kiiltäväksi kuin jalokivi auringonpaisteessa tai kuun valossa, öljyä se rakkaudella ohuelti sen myötäileviä ja kulmikkaita pintoja pitkin. Tarkista, että sen kaikki osat ovat kunnolla paikallaan ja kokoa varmasti, sillä nämä neidot pitävät varmoista käsistä. Itse annoin omalleni nimeksi Sonia. Hän on vaisu tähdätessä, hyvin ruostumaton ja selvinnyt ajan saatossa naarmuilta ja kulumisilta, erittäin pehmeä käsissä aseeksi, tähtäimensä on hyvin suora ja tarkka, kolikkotestissä kolikko pysyy tyylikkäästi piipun päällä, mutta lipas ei aina oikein tykkää olla aivan pohjassa ampuma asentoa etsiessä, mutta kaikista paras tässä tytössä oli sen luja tahto ampua ja lujaa pysyen hellästi potkien käsissäni olkapäätäni vasten. Tätä naista tulen ikävöimään pitkän aikaa. Oli erittäin haikea olo viedä se takaisin asevarastolle tarkastajan lääpittäväksi ja arvosteltavaksi, tosin kirjusi sanoi piipun olevan puhtaanpi kuin omansa. Sain lopussa vielä sivellä viimeisen voitelun Sonian pitkälle odotukselle muiden sisariensa luokse asehalliin. Lopulta kuitenkin siitä piti luopua ja jäin kauas katsomaan, kuinka morsiammeni katosi valtavien valkoisten ovien taakse "Näkemiin tyttöseni... Nähkäämme vielä joskus toivon mukaan" Poistuimme Kirjurin kanssa asehallista ja viimeinen vanhojen sotilaiden oppi tuli mieleeni. Tätä morsian on luotu vain ja ainoastaan toisen vahingoittamiseen ja tappamiseen, mutta sitä ei kuulu pelätä. Sitä täytyy kunnioittaa ja olla varma mieleltä ja ruumiilta, kun se on kädessänne.

3 Huoltokompania tupa 11 rynkkyvarustus (toiseksi viimeinen oikealta on minun tyttöni)