IRC-Galleria

"Vaikka ois sydän puhdas ja lukis rukouksensa illoin, voi ukonhatun aikaan sudeks tulla, kun loistaa juuri kuu tuo silloin, tai ihmisverta janota. Kun painuu yö, lentoon noustessansa ilmaa siivin lyö. Hän on nyt vapaa lähtemään."

Aika voi valua käsistä nopeammin, kuin luvataan, sillä koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä. Ensin sanottiin, että kyse on päivistä, sitten sanottiin tunneista ja aivan hetken hengähdyksen, se olikin viimeinen. Hoitajat kysyivät "haluatteko, että esitämme häntä teille?" Mitä esittämistä hänesä on? Sama ihminen siinä makaa, hän vain nukkuu, sikeästi syvää unta, josta ei vain enää herää. Pitäkööt hoitajat näppinsä erossa peitosta, minä vaadin oikeuden katsoa ja kohdata todellisuuden peiton alta. Siellä hän nukkuu rauhallista unta, ei kuule ääntäni hän enää. Lämpö katoaa hiljaa hänestä, silitän hänen hiuksiaan nyt viimeistä kertaa. "Pitäisikö Mamma päästää nyt jatkamaan unta?" Kuuluu takaani. Nostan peiton takaisin pään päälle ja annan käteni valua kättä pitkin, pitäen siitä vielä hetken kiinni. Käännyn vielä ovella "Hyvää yötä mamma, nuku hyvin."

Kotiuduttuani siviiliin, minusta on kuulemma tullut hiljainen ja itseensä vetäytynyt ja ärähdän asioihin vihaisesti. No minä olen yksinäinen susi. Kun tulen kulkemaan jälleen öisiä teitäni, lupaan tulla tapaamaan sinuakin tulevaan kotiisi, maille, joita monet kammoavat, mutta minulle se on rauhan pyhäkkö. Olen pitänyt pappalle kauan seuraa, mutta vaikka olenkin surullinen, olen nyt myös iloinen hänen puolestaan, että voitte olla taas yhdessä ja voin tulla teitä molempia tapaamaan. En ole yksin, tiedän että minulla on kaikki teidät, mutta kaipaan silti yksinäisyyteen enemmän kuin koskaan ennen, antakaa se minulle anteeksi, mutta minun on yhtä lailla täällä hyvä olla.