IRC-Galleria

Hyvää huomenta, kello on kuusi yli kaksitoista, ihana aamu.
Tänne ikuisen pimeyden valtakuntaan ei aurinko koskaan nouse joten ihan sama. Oon koko illan saanu seurata perin jännittävää ihmissuhdeteatteria jonka aikana todellaki piti miettiä että pitäisköhän nyt itkeä vai nauraa. Samalla tuli mietittyä ihan elämän peruskysymyksiä ja kaikkea muutakin niiiin syvällistä.
Voisin ihan hyvin etsiä baskerin, napata sulkakynän käteen, kaataa lasillisen punaviiniä, sytyttää sikarin ja istuutua pianoni ääreen mietiskelemään näitä asioita.

Muuten kyllä, mutta minulla ei ole pianoa. Punaviinistä ja sikareista puhumattakaan. Ja kaikki nämä asiat on pohdittu läpi jo niin monta kertaa että ei rajaa. Uusia näkemyksiä riittää mutta mä en ala niitä nyt luettelemaan. Puhuttiin niin monen näköistä ihmissuhdesörsseliä että ei rajaa, kaikkee rakkaudesta mustasukkasuuteen.
Teatterin tuloksena olo oli välillä oikein loistava, nauratti ja muutenkin oli tosi hauskaa, välillä erittäin masentava, epätoivoinen ja kaikkea muuta sellaista. Nyt en osaa päättää että mikä on olo. Hommasta jäi loppujen lopuksi aika hassu olo, uskotellaan vaikka että se on hyvä.

Tässä aiemmin on kyselty pilkalliseen sävyyn että luulenko mä olevani joku runoilija/kirjailiija/latinalainen/yms.
Pakko siteerata erästä gallerian suurmiestä ja todeta :
" Jokainen on taiteilija, taiteenlaji vain saattaa olla hukassa" xD äksdee.
Ei, mut mä tykkään tästä kirjottamisesta. Tää on kivaa. Lupasin kirjottaa tänne jopa järkyttävän rakkaustarinan eräästä nimeltämainitsemattomasta vähemmistöryhmästä Suomessa, mutta tulin siihen tulokseen että sitä tuskin katsottaisiin kovin hyvällä.

Onpas jo nyt pitkä teksti. Huh huh, ihan hirvittää.

Mutta nyt, taiteilija vaipuu unten maille.

(hah, enhä mä nyt minään taiteilijana itseäni oikeesti pidä? mut se on pirun hauskaa sanoo että taiteilija :D )