IRC-Galleria

Juu, joku kävi tekemässä ammatinvalinta-testin, eli vastailin kysymyksiin ja vastausten perusteella tuli lista ammateista joihin soveltuisin. Kuulemma vammaishoitajaksi tai askartelunohjaajaksi.. Siinä sitä tulevaisuutta sitten. Opetan lapsia leikkaamaan ja taittamaan paperia.. No, oli siellä listalla sentään fysioterapeutti, eläintenhoitaja ja hieroja, jotka oikeasti olis kivojakin :) Ihan mälsää kun ei voi ikuisesti vaan olla niinku nyt, miksi asiat muuttuu? Ja miksi ne muutokset aina pääsevät yllättämään pienen ihmisen näin pahasti? Ja kuinka ihmeessä minun pitäisi keritä kaikkiin valintakokeisiin kesällä? Kaikki kun tuppaa olemaan joko peräkkäisinä tai peräti samoina päivinä. Eli jos toisin sanoen pyrin ykkösvaihtoehdon koulutukseen, en ilman aikakonetta millään pääse kakkos- tai kolmosvaihtoehtojen kokeisiin.. :P No, kai siinä on jokin nerokas suunnitelma taustalla, jonka tarkoituksena on estää opiskelijoita hakemaan jatko-opiskelemaan. Jotenkin veikkaisin ettei näitä valintakokeita voi siirtää vaikka kuinka valittaisi..

Olihan ne pahuksen tekstitaidon kokeetkin aikamoiset.. Susia, susia, susia ja - yllätys, yllätys - lisää susia. Voi elämä, eikö mitään muuta keksitty? Ja kun mie en noiden runojen kanssa pärjää niin oli sitten tasan kolme vaihtoehtoa, joista kolmeen vastata.. *huokaus* No, kai se jotenkin menee, toivotaan. Lisäksi oli vatsa ihan sekaisin, oksetti ja kylmä hiki nousi pintaan.. Ei kauhian kivaa. Ja se luokka oli sairaan kuuma. Ja valvojat tahto vähän sekoilla, vaikka tuskin ne ekaa kertaa valvo kirjotuksia. No, maanantaina sitten karanteeniin, mikäs sen mukavampaa. Eikö niitä tiloja ja valvojia nyt jotenkin järjestyisi, ettei tarvisi koko aamua ressaantuneena odotella millon sitä pääsee tuskistaan.

Sellasta tänään, mutta onneksi on valopilkkujakin olemassa :) Ihania ihmisiä, joille saa puhua paskaa kun siltä tuntuu, ja jotka jauhaa sitä mukana. Toisia jotka on lähellä ja toisia jotka on vähän kauempana. Mutta kaikki on rakkaita yhtä lailla, tosin on sielläkin hiukan muita valovoimaisempia tuikkuja :) Toiset tuikut hiipuvat ja pian sammuvat, mutta toisaalta uusiakin syttyy, joten ei hätää, kyllä täällä valoa riittää. Toisten tuikkujen kanssa pitäisi hiukan varoakin, liian lähellä kun vain polttaa näppinsä, mutta kun leimuavat liekit ovat joskus liian vastustamattomia pienelle tytölle.. Meissä kaikissahan asuu pieni pyromaani :) Sitä pitää vain oppia hallitsemaan. Itsehillintää, sitä pitäisi hiukan treenata. Ei nimittäin kuulu minun vahvimpiin puoliini.

Myssy kiittää ja kuittaa, isot halit ja suukot kaikille, olette ihunia <3