Välillä tuntuu siltä kuin olisin jumissa. Kuin jalat eivät kantaisi, eivät liikkusiis, enkä jaksaisi ottaa askeltakaan. Se tunne pelottaa. Se voisi hukuttaa minut sisäänsä, tuhota minut, saada minut murtumaan. Mutta sen tunteen läpikin näen kasvoja. Pimeyden verhoamia kasvoja, jotka hymyilevät minulle ja kiskovat minut taas pinnalle. Kaikki rakkaani, ihanat ihmiset, pelastajani. Te kaikki upeat, kiltit, mussukkani <3 Myssy rakastaa teitä ja kaipaa teitä, eikä voisi elää ilman teitä. Kaikkia, lähellä ja kaukana, läheisiä ja etäisempiä. Kaikkia, joita olen joskus rakastanut ja rakastan yhä. :) Olette tärkeitä <3