Pitkästä aikaa on hyvä fiilis, kotiin kävellessä oikeen hymyilytti ja marssin musiikin tahdissa oikein pirteästi. Elämä se vaan jaksaa synkän syksynkin keskellä :)
Joskus sitä vain tekisi kauheasti mieli halata ihan tuntemattomiakin ihmisiä, ja tänään oli sellainen päivä. Tai oikeastaan teki mieli alkaa tanssimaan bussissa.. Toivottavasti ei kukaan huomannu mun mielipuolista virnettäni..
Kuinka voi sekä rakastaa että vihata samoja asioita niin paljon? Miten jokin, joka tuo sinulle niin hyvän olon, voi myös ahdistaa niin kamalasti? Onko tämäkin vain elämää?
When you´re gone, the pieces of my heart are missing you...
(And when you´re by my side, they wanna run away from you...)