suhde(oli se minkälainen suhde tahansa) ei tule koskaan toimimaan ilman rehellisyyttä ja avoimuutta, toisen huomioon ottaminen kuuluu myös suhteen ylläpitämiseen.
Toisinsanoen se joka pelkää pysyy vaiti, ei anna toisen tietää ja pilaa koko suhteen kieroilulla ja pelehtimisellä.
Nykyaikana mulla on vain ja ainoastaan muutama YSTÄVÄ(luulin, niitä oli enemmän?) jonka kanssa voin jakaa kaiken jokaista pientä, likaista, yksityiskohtaa myöden(valitettavasti niistä ei kukaan ole "päivittäisessä käytössä").
YSTÄVÄNI kertovat heti rehellisesti mielipiteensä, oman näkökantansa ja uskaltavat kyseenalaistaa minut. He uskaltavat asettua minua vastaan tilanteessa kuin tilanteessa, epäröimättä. He uskaltavat pyytää, kysyä ja antaa, ilman minkäänlaisia kommelluksia. He tietävät että suhteemme eteen pitää osata antaa ja myös ottaa.
Osaatko itse olla rehellinen itsellesi? Tiedätkö todella kenestä oikeasti välität? Jos et, elämä opettaa, joskus vaan liian myöhään, joskus mikään ei ole liian myöhäistä.
Opetelkaa avaamaan suunne, kosksa olen kyllästynyt kuulemaan juoruja ja huhuja.
Jossei kelpaa niin ei kelpaa.