Kauri, pakko mun on myöntää, et ikävä on.
Olit poika nii ihana, kiltti ja verraton.
Sua en unohda,
Sua en kadota.
Yli päässy sust jo oon,
Mut silti kyllä aina suren.
Kyl mä uskon kohtaloon,
Ku kuolen, lupaan, luokses tulen.
Jos et olis kuollu, joku muu olis, uskoisin.
Mutta paljon sitä että elät kyllä tahtoisin.
Aina joskus kuulen,
Äänes mukana tuulen.
<3