se murenee hetkes jos liian kovaa iskee
Sietämätönt kipuu, aivan liikaa haavoja,
Jäljellä pelkkiä rakkauden raatoja
Sydänsuruja huoneessaa yksin itkee
Ei puhu surustaa, sisäänsä sen kitkee
Ajattelee itsemurhaa, haluaisi kuolla
Kaikki ois helpompaa, lepää ylhääl tuolla
Tekee mitä uhkaa, ei kerjää huomioo
Tuomitsee ittensä kuolemantuomioo
Happee ei saanu, syke jo kadonnu
Nuoren ihmisen elämä aikasin loppunu
Hän ei enää sätki, nyt näyttää nukkuvalta
Ehkä toive toteutui, hän näyttää rauhaisalta