Olen pimeässä paikassa, olen toistaiseksi loukussa
Pienestä kolosta näen valoa, nyt pimeys ja tyhjyys katoaa
Näen vain ja ainoastaan valoa, en ainuttakaan huonekalua
Kuin kuolisin kylmyyteen, alan huutaa tyhjyyteen,
Ainoastaan oma ääni vastaa
Pian jo pappi lapsen kastaa
Lapsi kasvaa, aikuistuu, vanhenee edelleen
Vanhus ollut iät ajat, aika kuolinvuoteelle
Omat lapset vierellään, lapsenlapset mukana
Kertoo lapsenlapsilleen, miltä tuntuu kuolema
Hän hymyilee "älkää itkekö turhaan,
Pääsen vain paikkaan parempaan
Vaari nyt kertoo salaisuuden teille,
tämä kuuluu vain ja ainoastaan meille:
Vaari toivoi aina, että koska synnyin itkien muiden hymyillessä,
kuolisin tyytyväisenä hymyillen rakkaimpieni itkiessä.
Toiveeni toteutui, siitä kiitän,
ihan pian siivilläni taivaisiin liidän,
kiitän kanssanne viettämistä hetkistä",
hän sanoi, kuoli ja jatkoi hymyilemistä.