Synkkyys on in.
Ja synkältä se tuo elämä näyttääkin.
Kaiken pitää olla todella raskasta ja vaikeaa.
Suurta haikeutta se tekee.
Yksi ajatus yhdessä paikassa.
Toinen jossain muualla.
Mutta kaikki ajatukset muuten levällään.
Eikä niitä tahdo saada samaan kasaan mitenkään.
Lentävät kuin linnut karkuun kiihtyvää vauhtia.
Kaikki ovet on suljettu tieltä kulkevan.
Ei näy mitään kuin pimeyttä.
Ja pelkkää petosta loistaa vieraiden kasvoista.
Hymy niillä kasvoilla jotka näkee.
On vain heijastus jostain.
Kuva heidän sydämmessään on kasvoton.
Jotain mitä ei tunnista.
Se syö sielusi ohimennen.
Jatkaa sitten kulkuaan.
Ja kaikki alkaa taas alusta.
Kuin "Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!"
Synkkyys kunniaan :P