Mikä se on joka nostaa suupielet ylös,
näyttää kauniimmalta kuin kymmenen,
kauneinta kukkaa tai heinointa,
kesän aurinkoista päivää?
Se olet sinä kaunehin tyttö,
joka käyskentelet täällä,
somasti liikut kuin kevyt ajatus,
vailla huolen häivääkään,
se olet sinä jonka olkapäälle,
perhonen istahtaa aivan kuin,
kukkaiskedolle konsanaan istahtaisi,
jolla väriloisto on hehkeimmillään,
silti sen loisto häviää sinulle,
sinun loistosi ei lopu milloinkaan,
vaikka vuodenajat vaihtuvat,
kukat kuihtuvat ajallaan,
hehkusi muistuttaa kesästä menneestä,
lämpimästä tuulen vireestä,
puron kirkkaan solinasta,
lintujen laulu konsertista,
siinä on jotain valtaisaa energiaa,
voimaa suurta elämää kantavaa,
uskoa antavaa kirkkautta,
ikuisen rakkauden siemen siinä itää,
sellainen sinä olet.