Kasteinen maa kesäisen illan keskellä laskeutuu,
hyväilee sitä hennosti ottaen sen omakseen,
huolehtii äiti maan perustasta että se voi tuoda uudenkin,
lämpimän kesän meille,
joita kylmä talvi runnoo armotta.
Pohjoisen asteilla missä ei montaa kuumaa,
kosteaa päivää ole ilona,
jakamassa paistetta meille aurinko,
suomassa sitä mikä muille on itsestään selvää muualla.
Niin on meidän tyytyminen muiden aurinkoon talvella ja lämpöön,
ehkä hyvä se on niin,
ehkä meidän kesämme on parempi kuin muiden,
kovin lyhyt mutta intensiivinen,
monta kesää samassa kerrassa.
Vain jos elinkaari sen olisi vähän pisempi,
että nauttia voisi ihan vähän lisää,
mutta hyvä edes näin,
on edes ajat kuten kesä,
ei jatkuvaa hellettä tai kylmyyttä.
Vaan voi rauhassa nauttia lämmöstä silloin kun sitä suodaan.
toivomuksen jos voi kehittää,
mielessään kaivaa esille tuon,
olkoon kaikilla kesä sen arvoinen kuin on toivonutkin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Yksinäisyys ei ole kivaa 28.03.
- Tytöille Lettipäille Näteille (Runo) helm... 28.03.
- Tyttö kuin Kukkaisketo (Runo) kevät-talvi ... 28.03.
- Aurinko ja Sade [Runo] torstaina, 22. touk... 28.03.
- The Pool of Love [Runo] 18. toukokuuta 2... 28.03.
- Yksinäisyys (Runo) 28.03.
- Kesän sadepisarat (Runo) 11. kesäkuut... 28.03.
- Kesä meni piiloon [Runo] 30.11.
- Meri myrskyävä [Runo] 30.11.
- (Copyright) Tämän henkilön sivuilla ole... 20.11.