IRC-Galleria

Toisen säde maata hyväilee,
kun kostumaan saa toinen,
ruokaa antaa kiertokululle,
kuin janoinen joka huutaisi; Vettä Vettä!!

Onnemme on että molempia riittää,
jos ei niitä olisi kaikki näyttäisi aivan,
mustalta kuin palaneelta,
tai ruskealta elottomalta.

Hentoinen säde auringon,
Ja pisara pieni pikkuriikkinen,
ilman vettä emme elä,
ilman auringon valoa emme oikeasti näe eteemme.

Pienten asioiden suuri merkitys,
osa jotain massiivista,
jonka olemassa oloa ei ajattelisi,
jos ei sattuisi olemaan niiden keskellä.

Kyntämässä valo merta,
katsomassa kun päivä vaihtuu yöksi,
makaamassa maassa kun pisara tippuu otsalle,
huomata kun kaste lankeaa.

So i harvest my love,
from this deep pool,
it seems almost endless,
waves so strong it could drown you.

But still i want it,
no matter what it can do,
may there are disturbing images,
noise from abyss that calls you,

Bad influences wanting to waste you away,
collect your soul for devil,
taking advantage of you,
for their needs.

I cannot care,
its impossible to care and worry,
if love is my price,
i want it to be so.

At least it is,
something worth to be for,
to live for,
something more than meaningless it self...

Tip,Tip!´
´Drop, Drop!´

Yksinäisyys on sitä kun ainut ääni on tiputtava vesihana joka kertoo että olet elossa,

Yksinäisyys on sitä että sinulla ei ole ketään jonka kanssa jakaa se että olet olemassa,

Yksinäisyys on sitä että et voi kertoa kenellekkään iloista ja suruistasi juuri kun niitä koet,

Yksinäisyys on sitä että et voi lohduttaa ketään jolle antaa voimaasi silloin kun sinulla on sitä,

Yksinäisyys on sellainen kuin koivunlehti, kesällä se näkyy puussa ja talveksi se tippuu pois mutta ei katoa oikeasti pois,

Yksinäisyys.

Yksinäisyys on kuin syöpä joka leviää ja kuluttaa voimat,

Se ei anna iloita,

Se ei anna periksi.

Kasteinen maa kesäisen illan keskellä laskeutuu,
hyväilee sitä hennosti ottaen sen omakseen,
huolehtii äiti maan perustasta että se voi tuoda uudenkin,
lämpimän kesän meille,
joita kylmä talvi runnoo armotta.

Pohjoisen asteilla missä ei montaa kuumaa,
kosteaa päivää ole ilona,
jakamassa paistetta meille aurinko,
suomassa sitä mikä muille on itsestään selvää muualla.

Niin on meidän tyytyminen muiden aurinkoon talvella ja lämpöön,
ehkä hyvä se on niin,
ehkä meidän kesämme on parempi kuin muiden,
kovin lyhyt mutta intensiivinen,
monta kesää samassa kerrassa.

Vain jos elinkaari sen olisi vähän pisempi,
että nauttia voisi ihan vähän lisää,
mutta hyvä edes näin,
on edes ajat kuten kesä,
ei jatkuvaa hellettä tai kylmyyttä.

Vaan voi rauhassa nauttia lämmöstä silloin kun sitä suodaan.
toivomuksen jos voi kehittää,
mielessään kaivaa esille tuon,
olkoon kaikilla kesä sen arvoinen kuin on toivonutkin.

Minne menit kesä katosit,
menitkö piiloon ihmisten katseita,
jotka eivät ole ansainneet lämpöä,
suomen suven hellettä,
elämän lähdettä aurinkoa.

Lähditkö pois jonnekkin,
vain kiusataksesi meitä,
vai ajattelitko ettemme tarvitse tänä vuonna,
lämpöäsi ollenkaan pohjolassa pimeässä.

Että meille riittää kuin aikainen viileä kevät,
tai myöhäinen lämmin syksy sateineen,
tarjoatko meille vaan vesisadetta,
ja tuulta tällä kertaa.

Toivotaan että muutat mieltäsi,
ja tulet lämpöinesi meille kylmään,
pohjoiseen valottomaan muutoin kuin kesällä.
Odotan vain sinua itse kesää.

Saapuvaksi aurinkoinen sää,
lämmittämään iltoja muuten viileneviä,
helteen hellittämätöntä hikeä,
puhkuvaa kuumaa kesä tuulta.

---

Kirjoitettu kesällä, figures...

Vaahtopäinen raivoava aallokko,
olen kuin meri myrskyllä,
olen kuin meri tyynellä,
kukaan ei minusta ota selvää mitä se milloinkin,
tärkeintä on että on jotain.

Kuin tummat pilvet taivaalla tai hopeareunainen yksinäinen pilvenhattara,
jos puskee vaan eteenpäin,
välillä hiljaa sipsuttaen,
välillä raivoten kuin tuulispää,
tärkeintä on että tekee jotain ettei huku mitättömyyteen.

Mutta jossain näiden välissä,
kulkee se optimi mitä kaikki yrittävät tavoitella,
sitä sanotaan onnellisuudeksi,
liikaa mitään ei ole hyväksi,
se on nähty aina.

Siksi parhaani mukaan yritän,
kulkea keskellä väylää ja välttää karikoita,
niin voin tavoitella onnea,
ainakin pidän mahdollisuuteni avoinna,
rakkaus antaa voimaa siihen.

---

Written also in summer :-O

(Copyright) Tämän henkilön sivuilla olevien Runojen käyttöön muualla ilman henkilön suostumusta ei anneta lupaa. Kopioiminen, lainaaminen yms. ilman lupaa on kielletty tekijänoikeuden nojalla.

(Copyright) All poems and writings on this persons site, are protected by Copyright Laws. Any material copying, lending etc. is prohibited without permition.







:D Näin on näreet..

Vaikka illat pimenevät pikkuhiljaa,
ja ei ole enää niin lämmintä aamun hämärässä,
tunnen silti lämpösi lähelläni,
aivan kuin olisit siinä nytkin.

Tunnen tuoksusi silloinkin kun olet kauempana,
enkä voi nukkua vieressäsi yöllä tai aamulla varhain,
näen sinusta unta että olet luonani,
ikävä kaivertaa joskus sisintäni.

Sinä olet minun voimani,
olen onnellinen saadessani olla sinun,
koska olet niin kaunis omani,
nöyrin mielin antaudun sinulle.

Kun syksy saapuu,
haluan antaa osan voimistani,
silloin kun niitä tarvitset,
koska elämä on että voi luovuttaa itsestään toiselle.

Jotain tunteestaan että saa takaisinkin.
Olet minulle tärkein rakkaimpani,
missä ikinä oletkaan.

---

Kirjoitettu aikoinaan... :)

Synkkyys on in.
Ja synkältä se tuo elämä näyttääkin.
Kaiken pitää olla todella raskasta ja vaikeaa.
Suurta haikeutta se tekee.

Yksi ajatus yhdessä paikassa.
Toinen jossain muualla.
Mutta kaikki ajatukset muuten levällään.
Eikä niitä tahdo saada samaan kasaan mitenkään.
Lentävät kuin linnut karkuun kiihtyvää vauhtia.

Kaikki ovet on suljettu tieltä kulkevan.
Ei näy mitään kuin pimeyttä.
Ja pelkkää petosta loistaa vieraiden kasvoista.
Hymy niillä kasvoilla jotka näkee.
On vain heijastus jostain.

Kuva heidän sydämmessään on kasvoton.
Jotain mitä ei tunnista.
Se syö sielusi ohimennen.
Jatkaa sitten kulkuaan.

Ja kaikki alkaa taas alusta.
Kuin "Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!"

---

Synkkyys kunniaan :P

Pimeys laskeutuva kaupungin.
Saa mielen mustenemaan vieläkin syvemmin.
Luola betoninen toinen toistaan synkempi onkalo vie.
Yhä syvemmälle syövereihin.

Pelon ja harmauden valtakuntaan.
Savuverhon keskelle vaeltamaan.
Viereen hajavalon kadun mustan.
Missä on kuin sokea.

Ei näkisi onneaan edes vaikka se olisi vieressä.
Olemaan tuhannen vuoden kadotuksessa.
Etsimään olematonta joka oikeasti on senttien päässä.
Mitä ei ikinä löydä.

Synkkyyden valtakunnasta tästä.
Kylmyyden ja harmauden keskeltä.
Missä pirujen silmät loistavat punaisina.
Kutsuen ikuiseen kadotukseen.

---

Näin on näreet :D