Kokonaisen vuorokauden olen ollut VIHANEN!! Ne jotka munt tuntee niin tietää et mä en todellakaan ole kuin hetken kiukkunen ja sit se unohtuu.. nyt oon raivonnu ja vouhkonnu vuorokauden. Mun sydän hakkaa koko ajan ja välillä joudun lopettaa sen takia et alkaa pelottaa et pikkunen saa viel jonkun paniikkikakan :P
Nyt sentään pikkasen rauhottunut ja jopa nauranu, ku anna tuli käymään ja rauhottamaan mua..
Paruin ja avauduin oikein kunnolla, ja helpotti kyllä. Mä vaan tarviin ihmisen joka kuuntelee.. mut se jonka pitäs olla se ihminen heiluu jossai ihan muualla. :(
Osa munst haluis antaa anteeksi ja unohtaa, mut jostai kumpuaa raivokas naaras leijona joka haluis.. ei nyt ehkä tappaa, mut raivota :) pää on sekasin..