IRC-Galleria

Hän ajaa läpi lumihiutaleiden ja koittaa pysyä kaistallaan. Tuntuu normaalia vaikeammalta ja pelottaa, ei erota vettä kyyneleistä, ei todellisuutta unesta.

Sisällä syvällä hän huutaa ja rukoilee, mutta kukaan ei nosta ja kanna häntä kotiin. Sanni painaa kaasua ja toivoo, ettei musta pinta häntä niele ja vie kauemmas kaikesta. Toisaalta hän haluaa lipua ja lentää kohti sitä rajattomuutta. Jalka tuntuu raskaalta ja vauhti liian kovalta, mutta hän hengittää ja kyynelten läpi tarkkailee kaistaviivaa. Vauhti kovenee ja puut ympärillä muuttuvat sulaneeksi lakritsimatoksi, kaikki häviää, todellisuus katoaa, jäljelle jää vain jäätävyys.

Tahtoisi hän hengähtää ja levätä, tuntea lämpöä, mutta tietäen sen vain turhaksi haaveiluksi, hän sulkee silmänsä. Sanni pelkää. Elämä jatkuu koko sen matkan ja pirstoutuu arvaamatta hajoten rajattomuuteen.

Kukaan ei kuule, kuinka Sanni itkee. Ei kukaan kuulisikaan jäätyneitä kyyneleitä tipahtavan, kun ei ne ennenkään kuuluneet. Kaiken keskellä hän nousee ja huomaa, ettei kaikille ole annettu sitä kaunista ja hellää. Sanni sai muuta. Sanni sai rajattomuuden, vapauden ja jotain niin pientä ja kiivasta, hetken.

Hän avaa silmänsä ja hymyilee. On onnellinen, kun jaksaa hengittää ja ajatella. Sanni nuolaisee huultaan ja huutaa. Kukaan ei kuule, ei kukaan kuulisikaan. Sanni on ja elää.