IRC-Galleria

Sinä taas tulit ja halasit, kerroit kaipaavas, niin kerroin minäkin...
Tiedän, aina se toistuu, kun nähdään.. Katseemme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..
Sisällä jauhaa ikävä, kauna ja viha joka ei anna rakkaudesta rauhaa.., meille se tuskaa tuotaa, vaikka ei kehdata sitä ystäville huutaa..
Itketään hiljaa rakkauttamme ja toivoa toisillemme..


Olen ikuiseti vihainen itselleni, sanoista teoista!!
Mutta tiedän että meitä oli kaksi, toisiamme haavoittavaksi...

Yes im hay hoghits eka berem
Hove sareri, luyse arevi

You wanna be with me,
You think and dream of me
Come qele, move qele.
Instead of watching me
You should be reaching me,
Come qele, move qele.

Qe-qe-qe-qe-le!

Qele, qele! Qele, qele! Qele, qele! Qe-le
Time is here tonight,
You should make it right,
To end our fight just hold me tight!
Hold me tight!
Hold me tight! Qele!

You wanna be with me,
You thinking dream of me
Come qele, move qele.
Instead of watching me
You should be reaching me,
Come qele, move qele.

Qele, qele! Qele, qele! Qele, qele! Qe-le
Time is here tonight,
You should make it right,
To end our fight just hold me tight!

http://www.youtube.com/watch?v=myx_M-Gu44M&feature=related

Na nay na na na
Na nay na na na
Na nay na na na
Na nay na na na

You make me angry
You drive me crazy
The more i care for you
The more I'm over you
You make me feel pain
You make me love in vain
The more I'm getting close
The more i walk away

I won't be back
Don't wait for me
(hey hey)

Hey this is it now, hey this is it
I'm on the track
Don't look for me
(hey hey)

Hey this is it now
Hey this is it

I'm not gonna cry
I'll stay in the woods
When my hearts aching, i'll dance with the wolves
I'm not gonna try
To mess with my rules
When my hearts breaking, i'll dance with the wolves

You think you love me
You think you control me
The more you feel you right
The more your going wrong
Don't say you got me you dont k now anything about me.
the more you make me weak
The more im getting strong - my way

Hey- go ahead
Dance my wolves
Hey go wild
Dance with me!

Korkokengissään
yli sillan kulkee
kotia kohti vaeltaa
ja häpeä pieksee rintaa
häpeä pieksee rintaa

jää vaatteet eteiseen
korvarengas puuttuu
kaulassa merkki "syyllinen"
käsivartta koristaa
arvet toisten öiden
pakoa päältä kaivertaa

kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa

kolme päivää
aikaa on päätää
yhä tuntee sen pojan sisällään
putoaa polvilleen
kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee

kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa

kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunaan huurun puuskuttaa
sormella siihen piirtää
silmät, nenät ja suun
siihen piirtää

eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa

huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu

Painan kaasua lujaa pohjaan
Seison paikoillaan
Saat kiinni mut uudestaan taas
Oli kertomus kauneimmillaan
keijutanssia vaan
Et tahtonut satuttaakaan
Narri olen kuninkaan
Tulet uniin asumaan
ja sun pelkosi rajoittaa mua
Ylles alat pukemaan
sun satuviittaa kirjavaa
Mä en tahtoisi rakastaa sua


Koskettaa, hajottaa
Rajoittaa, voittaa
Unten maa, matala maailma -
yö voittaa

Ei mennyttä takaisin saa
En tahtoisikaan
Oon koittanut unohtaa vaan
Ja naamiaiset satumaan
ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan
Ennen lauloin kauniimmin
kunnes vihdoin tajusin:
se ei vie sua unista pois
Mulla menee lujempaa
kuin kukaan teistä arvaakaan
Ja jos sattuu
se kovettaa mua

Ikuinen Piilo, Ikuinen Leikki
Kukaan ei huomaa
Olen niin hiljaa

Silmänsä loistivat ennen kuin tähdet
hylkää nyt heti, jos mukaan sen lähdet
loukattu sydän ei armoa anna
jatkaa yksin vaan

Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa
ei enää koskaan rakkaus uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan kanna
enää milloinkaan

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain palaamaan rauhaa saa itselleen

Ei kenenkään
hän on syntynyt yksin kulkemaan
Ei kenenkään
hän on oppinut sydämen sulkemaan
Ei kenenkään
Ei päästä ketään lähelleen
vaan jää ikuiseen
yksinäisyyteen

Öisin on pimeää helpompi sietää
Synkempää matkaa huominen tietää
Eilisen valo ei kauas kanna
se sammuttaa

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain rauhaa saapumaan saa itselleen

Ei kenenkään…

Ei saa häntä ihmisiin luottamaan
ei suostu näyttämään tunteitaan
sen pelkää sattuvan liikaa,sydämeen…

Ei kenenkään…

En tiä mistä johtuu, mutta tänään mulla on uutta intoa kohdata elämä...
Olen pitkästä aikaa kunnolla iloinen!! En jaksa tressata, turhaa kulutan elämääni siihen..
Alan nauttia elämästä!!

http://www.youtube.com/watch?v=dHiU36GDaEA&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=t_xQN6s_COw&feature=related

Karu maa täynnä taikaa
Joiku kaamosyöhön raikaa
Shamaaninainen koittaa
yksinäistä lasta kodassa lohduttaa

Laulaa loitsun pieneen ääneen
toivoo surun jo taakse jääneen
taian tehon vain aika näyttää
Kun revontulet taivaan täyttää

Shamaaninainen lohduttaa
laulaa eejaa eejaa haa
Lapsi siihen nukahtaa
taika taitaa vaikuttaa

Hän laulaa aa-uu-aa
ja taika alkaa vaikuttaa
Hän laulaa aa-uu-aa
Silloin lapsi nukahtaa

eeeejaaejaajeaaaa

Tummat silmät uneen taipuu
silloin poistuu murhe, kaipuu
Unimaailmaan löytää
tuo orpo lapsi karun pohjolan

Vanhempana muistaa laulun
joka poisti pelon ja kauhun
Nyt laulaa loitsun pieneen ääneen
omalle lapselleen

Tuulimyllyjä vastaan täällä taistellaan
Viima hiuksissa viipyy hetken vaan
Toiset nuorena nukkuu
Joskus se pelko uniin kulkeutuu

Minun aikani Palasina on ohi. Olen nyt matkalla. Liimaan itseäni kasaan ja matkaan kohti valoa. Mutta tie valoon ja pelastukseen käy aina kadotuksen kautta. Hiljaisena kokoan itseäni pala palalta ja kuljen läpi heikkojen jäiden. Tässä sitä ollaan, valmiina ottamaan ensimmäinen askel.

Kuinka tämä jää kestää? Jaksaako se kantaa minut - ruumiini ja henkisen kärsimyksen, sen taakan joka harteillani lepää? Tunteeko se, kuinka vartaloni nykii oksennuksen voimasta, kuinka päässäni hakkaa pelko yksinjäämisestä, kuinka hataria ovat askeleet?

Keskiviikon jälkeen olen elänyt usvassa. Näen ruumiit unissani, kuulen avunhuudot korvissani ja mietin, kuinka lähellä se kaikki tapahtui. Mietin elämää ja kuolemaa, rakkautta ja vihaa. Kyyneleet eivät tule, eivät sanatkaan. Minut on täyttänyt epäusko, joka on vienyt mielekkyyden elämältä ja mitätöinyt omat ongelmat.

Minusta ei taida enää olla puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle, lääkäreille, psykiatreille eikä terapeuteillekaan. Minä lukittaudun itseeni, kun kukaan ei kuule.