IRC-Galleria

Perjantai, yleisesti ottaenkin se on nykyään ollut huono päivä, samoja juttuja.
Noh päätin lähteä skuttaan tapaamaan erästä menninkäistä.
Menninkäinen ei ollut juttelutuulella ja minäkin päätin kohota, jättäen näin maanpinnan itseäni alemmaksi.
Jumittuuhan niin korkealla kuka tahansa, painovoima ei päästä enää ylemmäs, mutta heliumi vetää edelleen ylös, jää siihen yhteen kohtaan jumiin.
Menninkäinen ja minä menimme käyneistä pihlajanmarjoista valmistettuja juomia tarjoavaan puuhun, joka oli täynnä toisia menninkäisiä jotka sattuivat tuntemaan toisensa ja tietämään minut, asia ei kuitenkaan käynyt vastasuuntaisesti.
Niinpä tuli tämä niin kuuluisa "massan keskellä yksin"-tunne. Noo ei siinä midii, mutta kun joukkokuljetusvälineet olivat luullakseni lopettaneet siltä päivältä jo liikennöinnin takaisin harmaaseen viidakkoon niin meni jo hermot, hermojen meneminen jumituksessa onkin sellainen juttu että pään sisällä pauhaa mutta ulkokuori on niin rento.
Onneksi iso ovimenninkäinen jonka kanssa juttelin hetken kertoi että joukkokuljetusvälineet liikkuisivat vielä. Yhdeltä pimeään vuorokauden aikaan pääsin joukkokuljetukseen ja näin myöskin takaisin harmaaseen viidakkoon.
Sieltä vielä piti juosta tuhatjalkaiseen joka vei minut rakkaaseen louhintapaikkaani takaisin.

Eipä tullut erilaista perjantaita eilenkään.