IRC-Galleria

Pahan olon manifesti

Mitä sitä yrittää kun pitäisi vain pyrkyrinä pyrkiä niin pitkälle, että metsä hukkuu varjoni alle, taivas varjele, mä oon Aurinko!
Valanikin valuu valeeksi suoraan sun suuhun. Niele ja unohda kaikki muu! Kohoat kanssani taivaankannelle heijastamaan valoani, vitun kuu!
Otan itselleni vuodattamasi kyyneleet, vahva kun omia ei omaa, mutta saan aikaan sinun.
Minä loin sinut, ne on minun!

Hyvän olon manifesti

Taivaanranta kaiken minulta vieneenä
Sivellin kädessä ihmettelen sen kauneutta vierestä
Kanssasi, yhdessä uuden maailman luojina
Horisontissa jo Aurinko nousee
Olkoon sen valo meidän suojana

Uniope

Viimeisessä kohtauksessa unen, siinä itseään sivusta seuraten, hän on yksi.
Aamuisin herää omaan ääneensä, se on lempein tapa herätä, hän on yksi.
Oppilas sekä opettaja, kaksi on yksi.

Kulkurin hetki

Taivaalta sataa unelmia, jotkut ei vain pysy pinnalla.
Tien päälle taas, tähänhän taisin joskus rakastuakin, jatkuvaan matkaan.

Kaikki kaunis

Kaikki kaunis elämässäni.
Kuvina, tuoksuina, tunteina, pieninä vihjeinä ja tuulen mukana.
Elämäni rakkaus.

Näkyjä

Maailmanlaki kiiltää kaljuna, häikäisten sinne pyrkivän.
Huipulle päässeet katselevat alas maailmaan sokeain silmin.
Sen juurella kaiku tuhansien vuosien takaa kierrättää sanomaa, ympäröivän metsän vastatessa takaisin, samalla sävelellä. ♪
Kun sen kuulee, ei voi kuin nauraa. Kannon päällä, sen huipulla.

Platonismi

Silmäni auki, silmäni kiinni on luolan varjot tanssimassa silti, kuten ennenkin.
Kahlittuna, on maailmani tässä, niin nyt kuin huomennakin.
Mädäntyneen lihan löyhkä syyttää minua,
verinen veitsi yhä kädessäni huudan tuskasta.
Kunpa olisin uskaltanut uskoa sinua, kun pyysit kanssasi vapauteen.
Seuranani vain varjot tanssimassa ilman minua hamaan tulevaisuuteen.

Kadotetun teon takaa-ajo

virtuoosit virtuaalisina, maan raossa olevat kollektiivisessa manalassa, kaukana siitä luvatusta hyvinvoinnin ja vapauden satamasta.
Länsimaassa, pois jäätiin sielun kehityksestä. Korvattiin se rakentamalla paratiisin illuusio materiasta ja katsoo muu maailma katkerana.
Länsimaassa, seisoo ihmiset ruuhkassa ankeena, ajanpuutteesta kärsien, suorittamisen kalvamat.
Maailma näyttäytyy lännessä haikeena, pikkulapsille tulevaisuutta tarjottu taiteena. Edessäsi ei enää peltoa ja metsää, vaan betonista tehty maisema.
Syö ajatuksia.
Informaation hyöky päässäni, vastaukset valmiina, kaikki on nyt mun käsissäni.

Runoilijapoika

Hän luo maailman sydämellään,
jolle luottaa sydämensä.

Ikuisuuden salaisuus

Kasautuvat ajatukset hetken tielle
Sen hetken, jota etsitään aina
Hymy näkyy silmistä, jos tarkkaan katsot
Hetkessä ohitse, ellet itse toisin päätä
Minä päätin
Ja nyt loistan, joka hetki