Kun muut karttoivat, sinä tulit lähemmäksi
Kun muut puhuivat selkäni takana, sinä puhuit edessäni
Kuin peilikuvani sinä jäit, lähdit vasta lähtiessäni
Etkä laittanut ryömimään edessäsi, vaan pidit pystyssä, kiitos ystävä.
Kasvottomassa maailmassa sanat väännetään sanojansa kaulan ympäri ja tuoli potkaistaan alta.
Eikä ehditty enää pyytää anteeksi, kun osapuolet tajusivat erehtyneensä. Liian myöhäistä.
Eihän se voi tulla kasvojen eteen, koska siellä odottaisi häpeä.
Se kuitenkin on syvin toive, jotta näkisi kaiken.
Kaiken sen mitä täällä luvataan, mutta ei ikinä pidetä.
Eikä olisi vieläkään liian myöhäistä, kaikki alkaisi alusta.
Kahden kesken ypöyksin
Kaikesta nähnyt kaiken, surun ja lystin
Mielvaltainen ja sen sisäinen kauneus
Mielivaltainen sen kääntöpuoli
Miel' vallassa tunteet tulimmaiset, tuhkasta huomisen kukkaset
Yöllä kukin niistä puhkeaa
Mutta saa ne vasta aamu yhdessä kukoistamaan.
... löytyi mäkelänkadulta, iloinen veijari matkan alusta loppuun päästyään. Uuden rakentaminen alkaa ja vanhojen unelmien siivet katkaistaan. Näin on paras.
New path of life has started.