IRC-Galleria

Se alkoi kuudennella luokalla. Silloin ilmestyi ensimmäinen näppyläni. Luokkakaverit kysyivät, että enkö käytä Clearacilia. Aloitin. Ei auttanut. Päätin peittää meikillä uudet pienet tuttavani. Unohdin koko asian, ajattelin niiden lähtevän ajan myötä pois, kunhan pääsisin eroon teini-iästä.

Ne eivät suostuneet lähtemään, ei hyvällä eikä pahalla. Olin katsellut kauan äitini taistelua näppyjä vastaan ja jossain vaiheessa tajusin perineeni häneltä tuon taudin. Aknella ei ole mitään tekemistä puhtauden(tai lähinnä sen puutteen) kanssa. Voin pestä kasvoni vaikka viidesti päivässä, mutta se ei auta mitään, päinvastoin. Kasvot kuivuvat ja lisää näppyjä tulee. Kerran sain antibioottikuurin korva- ja poskiontelotulehdukseen, joka vei viikossa kaikki näppyni pienten näppyjen taivaaseen, mutta heti kuurin loputtua uudet asukkaat asettuivat taloksi. Olin tuolloin vielä kipeä, enkä pessyt edes kasvoja päivittäin (nuhan vuoksi, sattui nenänpieliin kun en ollut rasvaillut). Oliko tuo ainoa keino saada kauniin siloiset kasvot?

Toivon ostaneeni toimivan sarjan: Vichyn normadermin, joka on tarkoitettu epäpuhtaalle iholle. Farmaseutti kertoi aineen olevan hyvää ja uskoin. Hinta oli todella kova, mutta jos tällä saan kasvoni kuntoon, maksan sen mielelläni.
Ensimmäisen kerran kokeiltuani kasvot tuntuivat heti uskomattoman pehmeiltä ja jotenkin erilaiselta. Onko tässä vastaus itsetunnonkohotukseen? En usko ihmeisiin, mutta edes pieni toivonpilke tähän risukasaan olisi kovin tervetullut.

Tänään on kiva päivä. Huolimatta siitä, että on maanantai. Jos joku kysyy jälkeenpäin niin en tunnusta sanoneeni noin.

Hain postista 3 pakettia, joista 2 sisälsi suklaakonvehtienvalmistusjuttusia. Tilasin ilmeisesti aika paljolla kun sain kaupan päälle levyllisen tummaa leivontasuklaata. Liekö tuo leivontaan asti selviää..=) Oikeasti tumma suklaa ei hivele kulinaristisia taipumuksiani, mutta 3 viikon tiukka ruokavalio on sallinut hyvin satunnaiset herkutteluhetket ja suklaakiintiöni on siis vaarallisen alhainen.

Tilauksessa tuli monenlaisia kapseleita ja muotteja. On hiutaletta, kukkaa ja sydäntä. Tahtoo jo kokeilla! Keksin lisäksi yhden hyvän idean(tai siis vielä tässä vaiheessa se on hyvä..), jota myös tahtoisin päästä yrittään. Niin, olen idealisti, en realisti. Ei sillä, että yksi sulkisi toisen pois. Mutta ehkä nyt kuitenkin.

Siitä on 15 vuotta aikaa, kun siskoni haki mulle kaupasta omenaviiniä booliin. Se oli aivan huippuhyvää. Taisimme sekoittaa joukkoon Mehukattia(sitä vihreää) ja varmaankin limelimsaa. Se oli juuri niin hyvää, että joukko 13-vuotiaita sai pienen hiprakan. Ensi"känni". =D

Nuorempana kaikki viinat maistui paremmalle. Leijonaa pystyi juomaan eikä krapulaa ilmaantunut kuin aniharvoin. Siitä on niin kauan aikaa. Nykyään tulee juotua vain niitä vanhoja tuttuja juttuja. Lime-mansikkaa. Ompputinia. Vaniljakossukolaa.

Eilen täytin siis 28. Oloni on edelleen kuin 20-vuotiaalla. Sitä ajattelee nuorena, että tietää kaiken ja uutta ei voi oppia. Kelan Anssi taisi sanoa sen parhaiten:"Mitä vanhemmiksi vartutaan, sitä tyhmemmiksi muututaan". Eikä kyse ole älykkyyden laskemisesta.=D

Jotkut asiat on välillä pakko sanoa ääneen. Nyt sanon, että olen iloinen erään ihmisen tekemästä asiasta, koska se asia edistää erästä yhteistä projektiamme, joka yhdistää meidät läheisemmiksi. Olen huippuiloinen.

Eräs ihminen sai minut myös hieman harmistuneeksi. Joskus sekin on sanottava ääneen.

Tytöt aikuistuvat poikia nopeammin. Oletko kuullut tuon? Musta tuntuu, että tuohon johtopäätökseen tullut tutkijajoukko ei ole tavannut koskaan mua. Mulle tuli sellainen ikiteinari-hetki töissä, kun näin erään vanhan ihastukseni. Se oli yhtä suloinen (ja pitkä) kuin ennenkin. Paitsi että hänellä oli oletettava vaimo ja lapsi matkassa. Silti mulle tuli hirmu hyvä mieli. Ainakin virnuilin itsekseni töissä loppupäivän. Ehkä mä olenkin aikuistumassa. En ole varma.

"Olen aikuistumassa"? Pyh! Sanoo ihminen, joka julisti käyvänsä läpi juuri kitaristi-vaihetta elämästään. Miksi mun on oikeastaan pakko aikuistua? Ois kiva olla se vapaa hippilapsi, joka tanssii niityllä paljain jaloin ja unelmoi maailmanrauhasta (puolet on jo hoidossa, mutta en oo vielä niittyä löytänyt). Onko kenelläkään niittyä?

30 ikävuotta alkaa jo häämöttää. Pitääkö nyt kehittää kriisi? Etsin itselleni nuoremman rakastajan ja
alan etsiä todella itseäni. (meinasin kirjoittaa "puolta nuoremman", mutta korjasin kuitenkin. Ei sen ikäiset ole rakastajia vaan holhottavia. 15-vuotiaat). Vaikka olisi mukavaa olla nuorempi, on silti mukavempaa omistaa sellainen elämä, joka on eletty. Kadun sitä, etten ole ystäviini pitänyt enemmän yhteyttä kun muutin Tampereelle, mutta silti he ovat vielä olemassa. Yksin ei ole hyvä olla.

Joo, sitä sitten tulee. Vettä nimittäin. Se on niin kivaa että. Että vaatteet pitää vaihtaa kolmesti päivässä jos erehtyy pihalle muutenkin kuin työmatkalle. Että kengät ja sukat on niin märät, notta pian se nuhakin tulee. Että se kesä on kivaa aikaa..

Ja tietenkin tänään on sadellut onnitteluitakin. Onhan vanhempani valinneet minulle nimen, jota tänään sopii juhlistaa. =) Siis ihan hirveen isot bileet tulossa(tai sitten ei...). Sain nuoremmalta kummipojaltani kortinkin! Se oli suloinen. <3 On se vaan kivaa olla kummitäti.:)