Nyt sitä ollaan oltu vuos yhessä. Tavallaan vieläkin ihmettelen JP:n jaksamista, koska olen välillä aika hankalakin ihminen ja mulla on ollu vieläkin se pelko ja epäluottamus että toinen lähtee. Mutta olen alkanut jo luottamaan.
JP on tuonut paljon hyvää mun elämään, ja umpeuttanut ison osan henkisistä haavoista, mitä on tullut aiemmin. JP on tukenut mua, eikä ole koskaan jättänyt yksin, varsinkaan silloin kun olen tarvinnut tukea.
Meillä on ollut hauskaa, ihanaa, huonoja hetkiä, vaikeuksia, riitoja, mutta ollaan kaikesta pahasta selvitty.
JP on kuunnellut mua, tosin joskus unohtanut asioita, mutta toisaalta joskus me kaikki unohtelemme jotain.
Vuosi sitten olin onnellinen ja olen sitä yhä, ja uskon, että taipaleemme jatkuu läpi elämän.