Oletko sinä koskaan kirjoittanut mitään niin koskettavaa, muistoja herättävää ja tunneisiin pohjautuvaa asiaa, että kun sitä uudestaan lukee nousee kyyneleet silmiin samalla tavalla kuin mitä ne nousivat silloin kuin kirjoittit?
MInä onnistuin siinä. Tosin ajattelin, että lukasempas tuon läpi, että löydän pahimmat virheet, mutta ei mennyt kauaa kun aloin itkemään.. Miksi sitten kirjoitin niin.. sitä kun on vaikea sanoa. Piti kai purkaa pahaa oloaan johonkin ja kirjoittaminen on minun tapani purkaa asioita...
Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän itkin..
Itkin muistolle, menetykselle... Voisitko ymmärtää?