IRC-Galleria

Etsin kadottamaani aikaa, siis sitä ylimääräistä.
Kadonnut 18.8.2009 ja on edelleen kateissa.
Löytäjää pyydetään palauttamaan se omistajalleen.

Otamme myös vastaan aika-lahjoituksia.
Siis koetko, että siulla on ylimääräistä aikaa,
jolle ei ole käyttöä? Ota siis Yhteyttä.



Mutta joo. Kiirettä pisaa. Ei kahden työn ja koulun yhteen sovittaminen ole kovin helppoa. Vaikka työtuntimäärä ei miusta kovin isolta tunnukkaan niin koulu vie kuitenkin hyvin paljon aikaa. Kaiken yhteen sovittaminen on mahdollista vain kalenteria käyttämällä ja mistä sen kaiken ajan sitten supistaa? No sosiaalisista suhteista tietenkin. Parisuhteessakaan eläminen ei ole helppoa tällä aikataululla. Yhteinen aika on tippunut huomattavasti siitä mitä se oli vielä viime keväänä, vaikkei silloinkaan sitä aikaa ollut kovin paljoa enempää. Jos vuorokauteen vain saisi jotenkin sen tunnin tai kaksi lisää niin ehtisi tekemään kaiken mitä pitää tehdä ja parisuhteellekin olisi aavistuksen verran enemmän ja olisin itse todella, todella paljon tyytyväisempi.

Ne ketkä miut todella tuntee, tietää sen, etten mie vaan pysty olemaan paikoillani. Ainahan miulla on ollut monta rautaa tulessa samaan aikaan. Tällä kertaa tajusin kuitenkin hieman hellittää. Laitoin nyt toisen koulun toistaiseksi jäihin ja se harmittaa. Harmittaa muuten oikeasti todella paljon, mutta kun ei siihen enää resurssit riitä mitenkään. Joten parempi miun kannalta näin. En miekään kuitenkaan mikään Durasel-pupu ole.

Vaikka J:llä ja miulla menee hyvin, ei meillä oikeasti ole juurikaan yhteistä aikaa. Toisaalta eipä sitä aikaa ole koskaan sillä tavalla ollutkaan, joten eipä tämä nyt juurikaan poikkea meidän perusarjesta. Onneksi emme käytä yhteistä aikaa riitelyyn vaan se aika on mitä meillä on käytettävissä on sitä niin sanottua laatuaikaa. Miksi ylipäätään se vähäinen aika pitäisi käyttää riitelyyn, kun sen voi käyttää toisen seurasta nauttimiseen?

Koulussa menee hyvin. Tenttiin lukeminen on aina oma haasteensa, kun ei sitä kirjaa tahdo oikein millään saada käteen otettua. Etiikan tentti oli vielä ihan ok, kun siitä oli oikeasti kiinnostunut, mutta tuo sosiaalipolitiikka menee kyllä yli kovaa ja korkealta. Mutta on koulussa jotain positiivistakin. Kouluporukka on nimittäin aivan mahtava. On oikeasti niin mukavaa, kun voi sanoa omaavansa taas sosiaalista elämää. Enää ei ole vain työ ja J. Uusia kavereita on tullut jonkun verran. Ja kyllä, mie olen ujo, vaikkei siltä ehkä vaikutakaan. Vaikka olisin osa isompaa porukkaa niin en välttämättä tiedä mitä pitäisi sanoa vai pitäiskö olla hiljaa. Vaikka meidän luokka on loistava niin kyllä sitä silti miettii, että jos nyt jätän tuon ja tuon jutun väliin niin tipunko porukasta kokonaan pois. Ei opiskelijana oleminen ole helppoa. Niin paljon tapahtuu koko ajan ja ryhmädynämiikka on mitä on. Vaikka teen sitä mitä olen halunnut aina tehdä niin silti pelottaa. TUntuu kuin se kaikki tuttu ja turvallinen on nyt jäänyt taakse. Kyllä mie kaipaan ja tunnen ikävää. Välillä harmittaa kun kiinnyn todella helposti, mutta vielä pahemmalta tuntuu kun ne tärkeät ihmiset, joiden kanssa pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta niin helposti vain katoavat yhtäkkiä. En mie ole niin tunteeton kuin monet väittävät ja luulevat. Vaikka ihmisiä on jatkuvasti ympärilläni niin silti tunnen olevani yksin ajatuksieni kanssa. Kukapa miun ajatusmaailmaa ymmärtää? J:n lisäksi tiedän ehkä yhden, joka siihen pystyy. Mutta... No ehkä hän tietää, että häntä tarkoitan.

Olen hyvin tunnerikas ihminen, vaikken tunteitani kovin helposti ehkä näytä. Mutta ne ketkä ne näkee ja sen aistii niin saavat paljon irti, mutta siihen en voi toivottaa kuin, että onnea vaan teille. Älkää ottako niitä omille harteille. Se on raskas taakka kannettavksi, sillä mitä te voitte tehdä? Olen aina pärjännyt ja tulen pärjäämään. Vaikka mie kaatuisiin niin pääsen omin voimin ylös.

Syksy alkaa olla jo suhteellisen pitkällä. Ilmat ovat viilentyneet huomattavasti ja villapaitakin alkaa olla matkoilla ihan kiva kaveri taas vaihteeksi. Koulu on lähtenyt hyvin käyntiin ja sen sovittaminen kahteen työhönkään ei enää tunnu tuottavan samanlaisia ongelmia kuin ennen.

Tänään on ollut jännitystä ilmassa enemmän vähemmän. Rakas pikkusiskoni, neiti 8v, sai nimittäin itse Tasavallan Presidentiltä kirjeen. Hieno kirje olikin. :) Jotenkin tuntuu hienolta, että niinkin isossa virassa oleva ottaa todesta lapsen suuren huolen saimaannorppien ja kuuttien kohtalosta verkkokalastuksen takia. Kyllä Tarjan pisteet nousivat ihan huomattavasti. :)

Loma alkoi rennosti viikon leirillä ja Jami työskentelyllä. Leiri porukka oli huippu, siis meidän työntekijöiden kesken. Nuorista en sitten tiedäkään mitä mieltä he olivat leiristä tai sen porukasta. Vaikka leiri oli ihan huippu oli se myös rankka. Samaan aikaan väsytti, itketti, kiukutti ja nauratti. Olisi niin mieli tehnyt huutaa , kirota, raivota itkeä, nauraa ja saada kunnon itkupotkuraivari. Hiuksiakin olisi voinut leirin aikana lähteä päästä enemmän vähemmän, mutta maltoin mieleni. Se oli taas niitä tunne rankkoja leirejä, jolta en olisi mistään hinnasta suostunut jäämään pois.

Jamit olikin sitten täysin toinen juttu. Mie kun kuvittelin saavani olla kesäloman ilman rannekkeita ja ei sitten millään. Kolme päivää lätkin rannekkeita ihmisten käsiin ihan samalla tavalla kuin Lopissa lasten käsiin. Jami aikaan olin vielä väsyneempi kuin leirillä. Tosin ihmekkös tuo. Leiriltä konfirmaatioharjoituksiin ja sieltä suoraan jameille töihin. Mielelläni olisin ollut kotona nukkumassa, mutta uusi kokemus tuo aina jotain uutta näkökulmaa ja enhän mie voinut jättää tuota väliin. Sain ainakin kuunnella Popedan, Eppu Normaalin ja Juha Tapion ilmaiseksi. Hauskaa oli ja koskaan en ole niin hyvällä Tapion keikalla ollut kuin mitä oli tuo Jamien keikka. Aivan mahtava, loisto keikka ja me työntekijäthän jammattiin ihan urakalla. Tosin työpaita voi tehdä paljon sellaista jota ei muuten ehkä uskaltaisi tehdä. Hauskaa oli ja toivon mukaan ensivuonna uudestaan. =)

Jamien jälkeinen viikko menikin aivan puhtaasti rentoutuessa. Käytiin J:n kanssa kalassa ja "metsästämässä" navin kanssa. Koko lomareisun "saalis oli 42 ja monta ihan syömäkelpoista kalaa kuten useampi kuha ja jokunen ahven. "Saalis" oli ihan tyydyttävä. Ei huono, ei ollenkaan. Jälleen kerran myös J:n heitto "pidä siitä kiinni niin kuin munasta" huomattiin toimivaksi. Siis hyvin osuva kommentti ja miettiessämme sitä hieman tarkemmin, tulimme siihen tulokseen, että se sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Siispä jos joku ei pysy millään kädessä niin tartu siihen niin kuin tarttuisit munaan niin johan alkaa helpottamaan.

Ja ensimmäinen kouluviikkokin on ohi ja toinen alkamassa. Meillä on mahtava luokka, jonka kanssa työskentelyä odotan innolla. Koulusta ei oikein malttaisi kotiin edes lähteä, kun haluaisi vain jutella ihmisten kanssa. Siinä vaiheessa kun koulusta kotiinpäin lähtee, ei malttaisi seuraavaa päivää odottaa, jotta pääsisi takaisin kouluun. Outoa sillä aina aikaisemmin olen vain odottanut pääseväni koulusta pois. Tosin LaNu oli sen suhteen jo poikkeus, mutta eipä sitä voikkaan verrata samalla tavalla näihin muihin. Jossain määrin odotan kauhulla sitä hetkeä kauhulla kun kouluun meno tuntuu hankalalta ja ahdistavalta ajatukselta. Toivottavasti silloin on luokkakaverit jeesaamassa ja luokan sisällä vallitsee hyvä ilmapiiri, koska siitä on silloin paljon apua.

Joka tapauksessa voin vain todeata, että tälle syksylle puhaltaa uudet tuulet hieman joka suunnasta. Uusi koulu, uusi työ ja paljon uusia kaverita. Onneksi kuitenkin löytyy myös jotain tuttua ja turvallista koulun ulkopuolelta. Oma koti ja J. Ne tasapainottavat paljon kaiken kiireen keskellä. Ja mikä parasta: minulla on paikka missä voin hiljentyä ja rauhoittua. Tiedän takanani olevan henkilön, joka turvaa selustan ja on vain siinä. Ja mikä tärkeintä J:n luona on hyvä olla jopa huonoinakin hetkinä.

Hyvä ystäväni piti tässä hiljattain illanistujaiset. Meidänkin oli tarkoitus sinne yhdessä lähteä, mutta J:llä sattui jälleen kerran olemaan tööitä juuri silloin, kun jotain tapahtuu jossain. Niinpä lähdin yksin. En mie voinut tuota jättää väliin. Joskus kun täytyy harrastaa myös sosiaalista elämääkin.

Aluksi näytti, että nämä illanistujaiset olisivat menestys. Väki alkoi saada aikaiseksi jutun juurta ja keskustelukin tuntui vilkastuvan jonkin verran. Mutta sitten kaikki alkoikin mennä kohti alamäkeä ja kovalla vauhdilla. Siihen riitti yhden henkilön saapuminen paikalle. Mitään niin kamalaa ei voi juhlille tapahtua kuin että paikalle saapu umpitunnelissa oleva stand up koomikko, joka vielä kuvittelee oleansa todella hauska ja viihdyttävä.

Kyseinen koomikko aloitti esittelemällä itsenä hyvin, hyvin päällekäyvällä asenteella kuin olisi ollut paikan omistaja. Kaikki se vapaa muotoinen juttelu tyrehtyi siihen paikkaan ja väki alkoi kummissaan katsella ympärilleen, että kuka kumma kehtaa tuolla tavalla soittaa jatkuvalla syötöllä suutaan ja vieläpä täysin ala-arvoista juttua. Nyt taisi koomikolla olla turhan isot luulot itsestään. Jälleen kerran huomasin, että niillä niin sanotusti hauskoilla miehillä on aivan liian suuri ego, sillä niiden kanssa ei todellakaan mahdu samaan tilaan enää kukaan muu.

Ajattelin illan aikana ajattelin hieman purkaa ilmassa olevaa jännitettä. Tiesin, että ainut keino siihen olisi nostaa sellainen asia pöydälle, josta kaikilla olisi varmaan mielipiteitä. Joten esille nousi yhtälömme 3*koira=mies. Asiasta löytyi keskustelua aivan kuten olin arvannutkin. Mutta en ollut ottanut huomioon tätä juopunutta stand up koomikkoa, joka sitten "riehaantui" tästä teoriasta täysin.

Siispä. Se mitä olen ihmisten kanssa keskustellut kyseisestä teoriasta, niin naisten kuin miestenkin kanssa, niin keskustelujen aikana olen saanut useasti huomata, että kumpikin sukupuoli sanoo ihan samoja asioita. Lähinnä siitä, ettei teoria ole veden pitävä. Lähinnä perustelujen kohdalta yhtälön todeksi osoittamisessa. Aivan. Se ei olekaan tarkoitus, että löydään miehehiä maan rakoon. Tosin miehille sen ymmärtäminen on paljon hankalampaa kuin naisille.

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, että "Mies ensin työstää ajatuksen, jota hän voi ajatella ja kun ajatus on ajateltu niin hän voi vasta siirtyä sitä jalostamaan." (teoriaa miehistä osa 2) Tämähän vain viestittää jotain miesten loogisesta ajattelu kyvystä. Heidän looginen ajattelukykynsä on porrastettu useampaan kohtaan:
1. Onko asia yksin kertainen
2. a) Jos on, ei ongelmaa.
b) Jos ei, kyseenalaistetaan.
3. Onko kohdassa jotain todentuntua
4. a) Kyllä, vaihdetaan siis puheen aihetta.
b) Ei, nostetaan mieletön meteli.
5. Pysytään vahvasti omassa kannassa. Siitä ei jousteta.
6. Asian kieltäminen.
Miehet tarvitsevat vahvoja todisteita. Joten siis hyvänä todisteena miesten loogiselle ajattelukyvylle on se, että se mikä ei ole mustaa valkoisella ei voi missään tapauksessa pitää paikkaansa. Tästä voidaan siis vetää helpot johto päätökset. Jos asia on tarpeeksi yksinkertainen niin miesten on paljon helpompi se hyväksyä ja ymmärtää. Mutta jos asia on monimutkaisempi ja ei liity mitenkään matematiikkaan tai avaruudelliseen hahmottamiseen, se ei voi olla mahdollista, koska sitä on hankalampi ymmärtää.

Kyseinen koomikko, josta oli aikaisemminkin jo puhetta vertasikin miehen ja naisen ymmärryksen astetta dubloihin ja rakennussarjaan. Nainen pystyy yhdistelemään päässään uskomattoman määrän asiaa ennen kuin purkaa sen ulos, mutta mies käsittelee asiat kohta kohdalta. Elikkä voidaan siis tehdä johto päätös, jossa miehen loogista ajattelua voidaan verrata dubloilla rakentamiseen. Dubloilla kun ei saa rakennettua mitään monimutkaista härveliä.

Ja muutenkin, joillain miehillä tuntuu olevan egon ja loogisen ajattelun kanssa paljon enemmän ongelmia kuin monilla muilla. Hyvä esimerkkinä toimii pahasti juopunut stand up koomikko, jolla ei ole mitään käsitystä hyvän maun rajasta. Ja voin vain sanoa, ettei hän valitettavasti ole ainut.

Toivoisin olevani enkeli,
jolla olisi voimia Sinulle, jos heikkona olet.
Jolla olisi aikaa Sinulle, jos kiire ahdistaa.
Joka opastaa Sinua, jos apua tarvitset. .
Joka valoa näyttää, jos pimeässä kuljet.
Joka rohkaisee Sinua, jos epävarmana kuljet.
Toivoisin olevani enkeli, joka kuiskaa Sinulle;
Sinä voit, Sinä pystyt, Sinä olet hyvä, kaikki on hyvin.
Minä rakastan Sinua

Toivoisin olevani enkeli,
joka kulkee edelläsi tietä tasoittamassa.
Joka kulkee rinnallasi apua antamassa.
Joka kulkee takanasi jälkiä peittämässä.
Joka kulkee ylläsi sinua varjelemassa.

Toivoisin olevani enkeli, joka hoitaa,
kun olet haavoitettu. Joka ymmärtää,
kun olet masentunut.
Joka suojelee kun myrsky yllättää.



Marleena Ansio

Heips ystäväiseni!

kone oli huollossa ja kaikki mese osoitteet katosi... Voisitteko yst. laittaa miulle osoitteita uudestaan...

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä merkinnästä ja paljon on tänä aikana tapahtunut maailmalla ja meillä täällä koti Suomessa. Jälleen elämme koko Suomea järkyttäneen asian kanssa ja joidenkin haavat on revitty auki ja uusille ihmisille aiheutettu paljon surua.

Jälleen kävi näin. Ensin Jokela ja nyt Kauhajoki. Kummatkin nousivat maailman kartalle, mutta eivät kovin valoisissa tunnelmissa. Jokelan jälkeen sanottiin, ettei kulu vuottakaan seuraavaan vastaavaan. Itse olin mukana sanomassa samaa. Kuinkas kävikään, aikaa kului kymmenisen kuukautta. Ei sen enempää. Lähteekö nyt varsinainen buumi käyntiin?

Paljonko uusi aselaki voi auttaa, kun aina jostain saa aseen? Varastetaan, jotta saadaan tuhoa aikaan. Toki on hyvä, että lakia uudistettiin: ennen aseenkantolupaa haastatellaan luvan hakija. Tällä hetkellä haastattelijoita on yksi, uudessa laissa niitä täytyy olla vähintään kaksi. Mutta jos ei ystävät huomaa muutosta niin voiko luvan myöntäjä tai joku muu viranomaistaho huomata sen, ettei juuri tuolle henkilölle voi antaa mitenkään asetta käteen. Mutta kuten ulkomailla on sanottu, niin suomalaiset miehet ovat lähestulkoon kaikki vaarallisia, sillä meidän miehillä on pakollinen asevelvollisuus. Jokainen armeijan käynyt mies osaa käsitellä aseita.

Tällä hetkellä syytetään monia eritahoja tapahtuneen merkeissä. Kenen syy tämä todellisuudessa on? Pelkästään ei voida syyttää väkivaltapelejä ja elokuvia, sillä jos tuolta kannalta ajatellaan voidaan kaikki meidän sotaveteraanit luokitella samalla massamurhaajiksi. Ovathan hekin tappaneet ihmisiä. Mutta ei, mielestäni syyt ovat jossain muualla. Uskallan väittää, että jos emme eläisi niin “kiire hektisessä ajassa”, olisi vanhemmilla aikaa olla lastensa kanssa ja siten tämän kaltaiset tapahtumat eivät olisi niin suuri riski. Pieni lapsi oppii jo siihen, että jos hän ei saa hyvällä käytöksellä huomiota, hän ottaa sen pahalla. Joten missä on vika? Onko vika meidän yhteiskunnassa vai jossain muualla? Mikä siis on mennyt vikaan? Siihen kukaan meistä ei voi saada vastausta, sillä kukaan ei ole vastaamassa kysymykseemme miksi.

Kauhajoella sattunut tragedia puhuttaa meitä kaikkia. Osa purkaa vahvaa surua ja toiset miettivät hiljaisina kaikkea tapahtunutta. Kuitenkin tällaisena aikana on tärkeää olla läsnä. Kuuntele, lohduta, tarjoa olkapäätä. Ole läsnä ja lähellä. Jokaista meistä tarvitaan, kukaan ei ole turha.

Osanottoni kaikille asiaa koskettaneille ja erityisesti uhrien omaisille ja läheisille.

N.A

Kunnon jäätelömasiina... Syökää toki jäätelöä, mutta mistäs se on valmistettukaan?

"Ihmiset tulevat elämääsi jonkin syyn takia,
pieneksi hetkeksi
tai loppu elämäksi.
Kun ymmärrät syyn,
Ymmärrät myös miten
suhtautua eri ihmisiin.

Kun joku tulee elämääsi jonkin syyn takia,
He tulevat usein täyttämään jonkin tarpeen elämässäsi.
He auttavat sinut läpi eri koettelemuksien,
Opastamalla, tukemalla,
Auttamalla fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti.

Usein voi vaikuttaa että he ovat kuin Jumalan enkeleitä.
Ja niin he ovatkin!

Siksi sinä tarvitset heitä.
Joskus aivan yhtäkkiä,
Ilman että teet mitään väärin,
Tämä ihminen voi sanoa tai tehdä jotain
Mikä saa aikaan sen että kaikki päättyy.
Joskus he kuolevat
Joskus he jättävät sinut.

Joskus he yllyttävät sinua
Ja auttavat sinut tekemään tärkeitä päätöksiä.
Se mikä on tärkeintä
On että sinun tarpeesi on tullut täytetyksi
Kohtalosi on täytetty, heidän työnsä on tehty.
Rukous tai pyyntö, jonka esitit on kuultu
Ja nyt on aika jatkaa eteenpäin.

Jotkin ihmiset tulevat elämääsi vain pieneksi hetkeksi.
Silloin on sinun vuoro antaa osa itsestäsi toisille,
Kasvaa ja oppia.
He antavat sinulle kokemuksia
Mielen rauhaa tai saavat sinut vain hymyilemään!

Ehkä he opettavat tai näyttävät sinulle jotain,
Jotain mitä et ikinä olisi tehnyt tai tiennyt ilman heidän apua.
Usein he tuovat mukanaan paljon onnellisuutta.
Usko siihen.
Se on todellista!
Mutta kestää vain hetken.

Eliniän kestävät suhteet opettavat sinulle elinikäisiä asioita.
Sellaiset suhteet sinun täytyy
Rakentaa vakaalle perustalle.

Sinun tehtäväsi on oppia läksysi.
Ja rakastaa tuota henkilöä elämässäsi.
Ja käyttää oppimaasi
Muissa ihmissuhteissasi ja muilla elämäsi aloilla.

Sanotaan että rakkaus on sokea
Mutta ystävyys näkee asiat selkeästi.

Kiitos että olet osa elämääni.
Vaikka vain hetkisen.
Tai sitten lopun elämämme!!!!"




Tämän viestini sain sähköpostilla (kiitos Taina, et tiedäkään kuinka tarpeeseen se tuli).
Niin paljon totta, ainakin tähän tilanteeseen liittyen... Ei varmaankaan vaikeaa arvata sitä
mitä tuon lukeminen aiheutti...

Pitkään kestään, ennen kuin saan itseni kasaan. Sitä en epäile ollenkaan...