IRC-Galleria

Loma alkoi rennosti viikon leirillä ja Jami työskentelyllä. Leiri porukka oli huippu, siis meidän työntekijöiden kesken. Nuorista en sitten tiedäkään mitä mieltä he olivat leiristä tai sen porukasta. Vaikka leiri oli ihan huippu oli se myös rankka. Samaan aikaan väsytti, itketti, kiukutti ja nauratti. Olisi niin mieli tehnyt huutaa , kirota, raivota itkeä, nauraa ja saada kunnon itkupotkuraivari. Hiuksiakin olisi voinut leirin aikana lähteä päästä enemmän vähemmän, mutta maltoin mieleni. Se oli taas niitä tunne rankkoja leirejä, jolta en olisi mistään hinnasta suostunut jäämään pois.

Jamit olikin sitten täysin toinen juttu. Mie kun kuvittelin saavani olla kesäloman ilman rannekkeita ja ei sitten millään. Kolme päivää lätkin rannekkeita ihmisten käsiin ihan samalla tavalla kuin Lopissa lasten käsiin. Jami aikaan olin vielä väsyneempi kuin leirillä. Tosin ihmekkös tuo. Leiriltä konfirmaatioharjoituksiin ja sieltä suoraan jameille töihin. Mielelläni olisin ollut kotona nukkumassa, mutta uusi kokemus tuo aina jotain uutta näkökulmaa ja enhän mie voinut jättää tuota väliin. Sain ainakin kuunnella Popedan, Eppu Normaalin ja Juha Tapion ilmaiseksi. Hauskaa oli ja koskaan en ole niin hyvällä Tapion keikalla ollut kuin mitä oli tuo Jamien keikka. Aivan mahtava, loisto keikka ja me työntekijäthän jammattiin ihan urakalla. Tosin työpaita voi tehdä paljon sellaista jota ei muuten ehkä uskaltaisi tehdä. Hauskaa oli ja toivon mukaan ensivuonna uudestaan. =)

Jamien jälkeinen viikko menikin aivan puhtaasti rentoutuessa. Käytiin J:n kanssa kalassa ja "metsästämässä" navin kanssa. Koko lomareisun "saalis oli 42 ja monta ihan syömäkelpoista kalaa kuten useampi kuha ja jokunen ahven. "Saalis" oli ihan tyydyttävä. Ei huono, ei ollenkaan. Jälleen kerran myös J:n heitto "pidä siitä kiinni niin kuin munasta" huomattiin toimivaksi. Siis hyvin osuva kommentti ja miettiessämme sitä hieman tarkemmin, tulimme siihen tulokseen, että se sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Siispä jos joku ei pysy millään kädessä niin tartu siihen niin kuin tarttuisit munaan niin johan alkaa helpottamaan.

Ja ensimmäinen kouluviikkokin on ohi ja toinen alkamassa. Meillä on mahtava luokka, jonka kanssa työskentelyä odotan innolla. Koulusta ei oikein malttaisi kotiin edes lähteä, kun haluaisi vain jutella ihmisten kanssa. Siinä vaiheessa kun koulusta kotiinpäin lähtee, ei malttaisi seuraavaa päivää odottaa, jotta pääsisi takaisin kouluun. Outoa sillä aina aikaisemmin olen vain odottanut pääseväni koulusta pois. Tosin LaNu oli sen suhteen jo poikkeus, mutta eipä sitä voikkaan verrata samalla tavalla näihin muihin. Jossain määrin odotan kauhulla sitä hetkeä kauhulla kun kouluun meno tuntuu hankalalta ja ahdistavalta ajatukselta. Toivottavasti silloin on luokkakaverit jeesaamassa ja luokan sisällä vallitsee hyvä ilmapiiri, koska siitä on silloin paljon apua.

Joka tapauksessa voin vain todeata, että tälle syksylle puhaltaa uudet tuulet hieman joka suunnasta. Uusi koulu, uusi työ ja paljon uusia kaverita. Onneksi kuitenkin löytyy myös jotain tuttua ja turvallista koulun ulkopuolelta. Oma koti ja J. Ne tasapainottavat paljon kaiken kiireen keskellä. Ja mikä parasta: minulla on paikka missä voin hiljentyä ja rauhoittua. Tiedän takanani olevan henkilön, joka turvaa selustan ja on vain siinä. Ja mikä tärkeintä J:n luona on hyvä olla jopa huonoinakin hetkinä.