IRC-Galleria

Sääntö nro 1:Älä murehdi pieniä asioita.

Sääntö nro 2: Kaikki asiat ovat pieniä.

Sanotaan, että tarvitset minuutin löytääksesi ihmisen, joka merkitsee
sinulle jotain, tunnin oppiaksesi arvostamaan häntä, päivän rakastaaksesi
häntä, mutta kokonaisen elämän unohtaaksesi hänet.

Oletko sinä koskaan kirjoittanut mitään niin koskettavaa, muistoja herättävää ja tunneisiin pohjautuvaa asiaa, että kun sitä uudestaan lukee nousee kyyneleet silmiin samalla tavalla kuin mitä ne nousivat silloin kuin kirjoittit?
MInä onnistuin siinä. Tosin ajattelin, että lukasempas tuon läpi, että löydän pahimmat virheet, mutta ei mennyt kauaa kun aloin itkemään.. Miksi sitten kirjoitin niin.. sitä kun on vaikea sanoa. Piti kai purkaa pahaa oloaan johonkin ja kirjoittaminen on minun tapani purkaa asioita...
Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän itkin..

Itkin muistolle, menetykselle... Voisitko ymmärtää?

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta. <3