Nyt kun kärsin maailmani kamalimmasta taudista porukoiden luona, läppis sylissä, on ollut pitkästä aikaa kunnolla mahdollisuus keskittyä maailman tärkeimpään asiaan. Kyse ei ole naisista, vaikka niin voisi luulla, vaan musiikista. Olen löytänyt uudelleen kaksi aivan mahtavaa bändiä: Mew:n ja Magenta skycoden. Kesän 2006 Ruisrock ja Mew. Se oli jotain niin ihanaa. Täydellinen keikka ja täydellinen ilma. Tilanne jolloin voi unohtaa aivan kaiken muun ja vain leijailla siellä musiikin värien ja tunnelman mukana.
Magenta skycodesta taas tulee mieleen se viinanhuuruinen Dynamon keikka, jolloin opin oikeasti arvostamaan kyseistä bändiä sekä itseäni.
Mitä tekisimme ilman musiikkia?