Vajaan viikon pääst on joulu. Joulu sucks.
Mieli pysyy virkeenä kun kuvittelee. Mielikuvitus pysyy virkeenä kun dramatisoi unelmiaan. Pääni sisällä pyörii saippuasarjamaraton tähtenä minä itse.
Turhautuneisuus...
Toivottakaa onnea, joku raahautuu tänään kahden luolaihmisen pakottamana seurakunnan joulujuhliin kello kuudeksitoista. Istu siellä sitten pari tuntia, kilju hihhulien mukana virsiä ja vedä napa täyteen pyhällä hengellä myrkytettyjä pipareita. Vähäks jipii, saan sieltä varmaan taas lasten lahjapussin varustettuna ompulla ja tikkukaramellilla. Vitun mummot uskoo sen tuovan joulumieltä 16-vuotiaan nuoren sydämeen...
Paljon mieluummin viettäisin aikani aivan muualla ja aivan toisten ihmisten kanssa. Tai vaikka vaan yhden ihmisen kanssa. Sen yhden tietyn ihmisen.