Tuli tänään ihan kummallinen olo kun heräsin porukoiden lattialta patjan päältä. Edellinen yö vietettiin Porissa Riksan ja Jannen uuessa kämpässä ja outoa oli sieltäkin kömpiä ylös kun on tottunut omassa matalassa majassa asustelemaan. Oli kiva tulla tänne jumalan selän taa perhettä moikkaamaan, mutta kyllä on kiva tänään lähteä takaisin kotiinkin. Tuntuu kuin ois miljoona asiaa kesken siellä ja tuhansia ajatuksia mulla onkin tässä nyt vuorokauden verran päässäni pörrännytkin. Tarttis päästä yksin jonnee istumaan ja pohtimaan. Yhden ystävän kanssa voisi kerrallaan puhua ja setviä ajatuksiaan. Tuntuupi, että jos tästä taas pidempään kestää, niin miun pieni pää sekoaa jälleen. Kait se täst... Liikaa asioita tapahtuu yhtä aikaa. Miksi taas minä? :D