IRC-Galleria

Tervehdys!

Kirjotin tämän merkinnän jo kertaalleen, mutta se katosi bittiavaruuteen tallentamattomuuden ja sivun käyttöliittymän nihkeyden takia.

Viime yö venähti vähän pitkäksi, pääsimme nukkumaan vasta neljän aikoihin. Se venytti heräämisajankohdan kahteentoista. Pari tuntia vierähti säätä ja WWE:n Pay-Per-View -tapahtuman katselupaikkaa kartoittaessa. Kahden korvilla lähdimme katselemaan Bloor Streetin Pride-paraatia.

Jonkin matkaa kuljettuamme alkoikin jo näkyä tiesulkuja ja jos jonkinmoista kulkijaa: värikkäitä hemmoja ja emmoja. ;) Paraati ei ollut onneksi ehtinyt vielä alkaa ja juhlijat vasta odottelivat pääsyä ilmaisemaan itseään. Näppäilimme kuvia ja etenimme hitaanlaisesti kadun vartta. Lopulta paraati pyörähti käyntiin ja väriloisto alkoi. Näppäilimme kamerat pullolleen kuvia. Kulkueessa liikkui erilaisia tahoja: järjestöjä, yökerhoja, poliiseja ja jopa Just for laughs -festivaalin työryhmä vihreine maskotteineen. Erilaiset rekkalavat toisensa perään rullailivat editsemme ja lavoilta heiteltiin kaikenlaista krääsää ja karkkia. Paraati kesti parisen tuntia ja neljältä lähdimme myöhäiselle aamupalalle.

Tämän jälkeen siirryimme hostellille tarkistamaan, oliko kukaan vastannut Jounin tiedusteluun painin katselupaikasta Yahoo! Answersissä. Olihan siellä vastattu. Mutta houkuttelevin ehdotus oli hostellin pitäjän heittämä sataman tuntumassa sijaitsevaa Wayne Gretzky's -urheilukahvila, jonka omistaa kukapa mukaan kuin itse Wayne Gretzky. Päätimme lähteä katsastamaan sen, vaikkei takeita ollutkaan.

Olimme kävelleet Sherbourne Streetiä jo hyvän tovin, kun huomasimme tiellä ja tien varressa pari poliisiautoa parkissa valot vilkkuen. Poliisitäti rullaili keltaista eristysnauhaa lyhtytolpan ympäri tien poikki ja toinen viittoili ihmisiä tulemaan vikkelästi toiselle puolelle. Ihmettelimme aluksi hössötyksen syytä, mutta sitten huomasimme aivan keskellä tietä makaavan naisen, jolla oli pari ruhjetta, yksi rajukin. Kuljimme sitten nauhojen taakse ja päätimme jatkaa matkaa. Tuota pikaa kuitenkin käännyimme kannoillamme ja menimme takaisin ihmisten joukkoon ihmettelemään. Paikalla oli myös tummaihoinen miekkonen, joka alkoi jutella kanssamme tapahtuneesta. Hän sanoi naisen hypänneen viereisen kerrostalon katolta itsemurhatarkoituksessa, mutta ihmetteli naisen etäisyyttä talosta. Puhuimme, että tuuli voisi antaa etua hyppyyn ja mahdollinen ponkaisu kasvattaisi hieman etäisyyttä. Hänen mielestään Torontossa on ehkä liikaa vapaata rahaa, koska jokaisessa pienessäkin hätätilanteessa lähetetään muutama paloauto paikalle. Hän todennäköisesti kuitenkin liioitteli hieman lisäten huumoriarvoa. :D

Naureskelimme ja pohdimme asiaa melko pitkään ja paikalla kävi jokunen paikallinen kyselemässä, mitä oli tapahtunut. Eräs nainen kysyi myös mistä olemme ja saatuaan vastauksen, hän kertoi itsekin olevansa ulkopaikkakuntalainen ja käyvänsä Torontossa joka vuosi. Juttelimme tumman häiskän kanssa vielä jonkin verran ja hän oli intoutunut puhumaan politiikasta, Amerikasta ja vielä EU:stakin kuultuaan, että olemme suomalaisia. Politiikka ei ole ominta alaamme, mutta oli jampalla pointteja. Hän oli mm. sitä mieltä, että EU-maiden pitäisi järjestäytyä yhdeksi köntäksi, jotta olisimme vahvempia. Lopulta hän lähti ja päästi meidät jatkamaan matkaa. Sherbourne Street oli lähes kokonaan slummimaista aluetta, mutta sataman lähistöllä alkoi jo helpottaa.

Kävelimme ohi Mirvish-teatterin, jonka edessä oli Kanadan Walk of Fame. Tähtilaatoissa oli kuuluisuuksien nimiä, joukossa oli mm. Donald Sutherland ja Michael J. Fox. Kysyimme tietä avuliaalta turistipariskunnalta ja saimme selville, että paras oli lähteä rakentamaan reittiä Rogers Centreltä käsin. Sinne päästyämme kysyimme neuvoa joltain baseballfanilta, joka antoi selvät ohjeet. Matkalla tuli vielä vastaan koditon mies, joka sanoi keräävänsä rahaa olueen. "Voisin kertoa tuhat eri tarinaa, mutta haluan olla rehellinen.", hän sanoi. Annoimme yhteensä 13 senttiä ja hän kiitti, toivotti illanjatkot ja lähti. Päädyimme Wayne Gretzky'siin jossa sanottiin, ettei painia näytetä. Kokeilimme myös toisesta paikasta, nimeltään Stix & Stones, jossa alettiin jo järjestellä telkkareita kuntoon, mutta toivonkipinästä huolimatta maksu-tv:tä ei voitu näyttää ja meille jäi luu käteen. Vähän lihaa luun ympärille saatiin kuitenkin tarjoilijatyttösen kaiketi kehaistua meitä seksikkäiksi meidän tullessamme sisään. :)

Päätimme lähteä hostellille ja vetäytyä varhaisessa vaiheessa huoneistoomme, niin kuin sunnuntaille sopiikin. Kysyimme parilta ohikulkijalta ohjeet metropysäkille ja hyrryytimme maanalaisella Bloor-Yongen pysäkille. Sieltä kävelimme vielä arviolta puolisentoista kilometriä hostellille käyden matkalla pikkukaupassa hankkimassa tykötarpeita jääkaapin perukoille. Jouni katsoi loput painitapahtumasta netin kautta streamina. Spadinan mansikat jäivät maistamatta ja näkemättä, mutta olihan tässä päivässä juhlaa ja aktiviteettia kerrakseen! :)