IRC-Galleria

Howdy!

Tänään ei järin paljon tapahtumia ollut, sillä mietimme herättyämme mitä tekisimme. Päädyimme varaamaan liput Second City Toronton (www.secondcity.com) näytöksiin tälle illalle ja huomiselle (tiistai). Tämäniltainen esitys oli nimeltään "Panic! Everybody's Doing It!". Siitä tuonnempana.

Päätimme lähteä tutustumaan ensin päiväsaikaan Spadinan kiinalaiskortteliin, Chinatowniin. Hankimme Sherbournen metroasemalta Weekly Passit Toronton julkiseen liikenteeseen ja tuliterien passien turvin matkustimme Spadinaan. Lähdimme haahuilemaan Dupont Streetiä pitkin aina Bathurst Streetille (vai oliko se Avenue?), kunnes totesimme, että on ehkä parasta vilkaista karttaa. Määritimme tulevan reittimme ja menimme käväisemään risteyksen On the run -ketjun huoltoasemalla. Nopean visiitin jälkeen tulimme ulos croissanttien kanssa, mutta jouduimme hakeutumaan tankkauskatoksen tarjoamaan suojaan, koska alkoi sataa kuin 50 saavista kaataen. Lopulta juoksimme takaisin sisään, kun tuuli toi pisaroita katoksen alle. Teimme uudet ostokset ja sateen laimennuttua sopivasti otin sontikan esiin ja lähdimme käppäilemään kohti tuntematonta.

Kävimme parissa pikkuliikkeessä välillä sateensuojassa ja Bloor Streetin ja Bathurst Streetin kulmassa olleeseen PizzaPizza -ketjun ravintolaan vetäydyimme syömään pienet pannupizzat, joita täällä tunnutaan suosivan. Sen jälkeen poikkesimme tien toiselle puolelle Honest Ed's -tarjoustaloon. Täytyy sanoa, että hieno paikka. Edullista tavaraa ja elintarviketta! Mukaan tarttui energiajuoma, limukkapullo, marsipaanisuklaapötkö ja edellisten valossa pieni yllätys, 11 paunan eli noin viiden kilon käsipainot. Luulimme tosin ostaessamme, että saamme tempoa kymmenkiloisia vonkaleita, mutta pettymys oli kohtuullinen, kun äsken laskimme reaalisen painon uudestaan. :D Saa nähdä, tuodaanko nuo sitten Suomeen, mutta se on sen ajan murhe. Täällä hostellilla niitä on kiva kyllä välillä nostella.

Tulimme tässä vaiheessa jo hostellille valmistautumaan illan huumoriesitykseen. Lähdimme kuitenkin jo melko aikaisessa vaiheessa matkaamaan Blue Jays Wayn suuntaan. Kävimme matkalla naamiaisasupuodissa, jossa myytiin mm. naamareita moneen lähtöön, mutta mukaan ei tarttunut mitään. Lisäksi kävimme dollariliikkeessä, jossa hinnat olivat matalalla, joskin jotkut tuotteet maksoivat enemmän kuin dollarin. Kävimme myös levydivarissa, josta mukaan lähti kolme CD:tä. Nip/Tuck -soundtrack, Beverly Hills Cop -soundtrack ja Weird Al Yankovicin Straight Outta Lynwood -levy. Eipä ollut niitäkään kyllä hinnalla pilattu.

Ehdimme juuri parahiksi noin kymmentä minuuttia ennen esityksen alkua Second Cityyn. Varaus löytyi nopeasti ja lipuilla saimme aivan lavan vierestä pöydän numero yksi. Kesken esityksen tuli tarjoilijahäiskä häiritsemään ja kyselemään otammeko jotain naposteltavaa. Ensimmäisellä kerralla sanoimme ei, koska aika ei ollut kypsä, mutta toisella häiritsemiskerralla myönnyimme ja otimme voitoffeepähkinöitä ja juotavaa. Esityksestä jäi kuulematta pari vitsiä sällin touhotuksen takia. Itse show oli kuitenkin varsin viihdyttävä. Kuusi esiintyjää, kolme miestä ja kolme naista esittivät suman sketsejä, lyhyitä ja pidempiä, jotka liittyivät yleismaailmallisiin ja ajankohtaisiin aiheisiin. "I'm not the first doctor to sleep with a patient!" sanoi lääkäri toiselle. Tämä vastaa: "My God, you're a vet!" Tuossa omasta mielestäni yksi parhaista sketsikimaran heitoista. Varsinaisen esityksen jälkeen ryhmä esitti vielä improvisaatiosketsejä, jotka olivat ehkä joiltain osin jopa viihdyttävämpiä, kuin varsinainen show. Mutta tyyli pysyi kohtuullisen samana. Huomenna menemme samaan paikkaan katsomaan toisen näytelmän, nimeltään "0 % Down, 100 % Screwed", joka oletettavasti on tyylilajiltaan enemmän näytelmämäinen.

Osgooden metropysäkiltä etenimme Bloor-Yongen läpi Sherbournelle ja vetäydyimme hostellin iloiseen tunnelmaan. Täältä tähän! :)