IRC-Galleria

Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle suuntana Toronton paljon puhuttu eläintarha. Metrolla pääsimme Kennedyn asemalle ilman vaihtoja. Kennedyltä piti napata bussi 86A, joka meni suoraan tarhalle. Ensin kävimme kuitenkin katsastamassa vähän paikkoja aseman läheisyydessä. Asemalta nappasimme juomat mukaan ja kävimme kiertämässä. Itse maistoin Fantan Grape-makua, jonka oli tarkoitus maistua rypäleiltä, mutta joka maistui tinneriltä. Liuottimen mausta huolimatta päässä ei heittänyt, joten matka jatkui muista syistä iloisesti. :)

Bussissa saimme istua hyvän tovin, vaikka naiskuski rytyytti menemään aika lailla talla pohjassa. Jäimme yhden pysäkin turhan aikaisin hätiköimisen seurauksena (eläintarha olisi ollut päätepysäkki), mutta se ei haitannut, sillä matka oli lyhyt kävelläkin. Ostimme porteilta Toronto City Passin, joka päästää meidät tulevalla viikolla vielä neljään nähtävyyteen (Toronto Zoo oli yksi viidestä, muut ovat Royal Ontario Museum, Casa Loma, Ontario Science Center ja CN Tower).

Aloitimme kierroksen puistossa nuolikylttien mukaisesti ja kävimme kolmen tunnin aikana jotakuinkin kaikki häkit läpi (ks. kuvat). Toki muutama näyttely jäi näkemättä, koska alueella piti tehdä välillä valintoja siitä, kumman polun kahdesta valitsee, eikä toiseen välttämättä palattu. Menomatkalla suurinta osaa eläimistä sai etsiä heinikoista ja kantojen takaa tms. niiden ollessa nukkumassa. Ihan kiitettävästi bongasimme eläimiä silti. Kanadan lajisto-osaston näkeminen oli työn takana sen sijaitessa jyrkähkön mäen alapäässä. Alamäki vielä meni suurelta osin painovoiman avulla, mutta takaisin tullessa pohkeet paiskivat hommia. Eikä kanadalaisia eläimiä ollut edes niin paljon, että kyseinen mäki olisi välttämättä kannattanut tarpoa, kanadanilvestäkään emme nähneet, vaikka olin laskenut sille suuret odotukset. Sitä ei ollut koko osastossa. Hienoa oli kuitenkin taas kerran nähdä maailman eläimistön monimuotoisuutta, vaikka samat eläimet voi nähdä pitkälti joka eläintarhassa. Alue oli myös todella suuri, onhan se kolmanneksi suurin koko maailmassa. On makuasia, haluaako tämän nähdä etuna vai haittana, mutta mahtuupahan alueelle ainakin asukkeja. Suurimman vaikutuksen teki orankitalo, jossa majaili neljä orankia. Nuorin orangeista, v. 1997 syntynyt Jahé kiikkui milloin missäkin tornissa tai keinussa ja keksi koko ajan itselleen tekemistä. Ilmeisesti vanhin yksilö istuskeli väsyneenä talon nurkassa ja tarkkaili sieltä menoa. Jahén äiti nukkui välillä itse petaamassaan heinäpaakkusängyssä (oranki levitti peiton paalin päälle kuin ihminen, uskomatonta). Neljäskin oranki hallissa tosiaan oli, mutta se ei tuntunut olevan järin aktiivinen. Makeita eläimiä! :D

Lähdimme pois melkein sulkemisaikaan, vähän ennen puolta kahdeksaa. Pääsimme sulavasti heti bussiin, joka kuljetti meidät takaisin Kennedylle. Bussiin tuli myös pari intialaista perhekuntaa, joiden kärryikäiset lapset aloittivat matkan puolivälin jälkeen parkumiskonsertin, joka jatkui enemmän tai vähemmän asemalle saakka. Juuri, kun bussi oli pysähtymäisillään, ehdittyämme jo huokaista helpotuksesta, vastapäätä meitä istuva isä käänsi lapsen "kaiuttimen" suoraan meihin päin. Juuri kun hetkeä aiemmin ehti ajatella, että asia on jo saavuttanut pahimman pisteensä. Onneksi pääsimme (vähin äänin) ulos ja aseman ovesta sisään. Kävimme pistäytymässä vielä Tim Horton'sissa ja eräässä pikkukaupassa, sitten lähdimme takaisin asemalle. Löysimme oikean metron käytyämme ensin Sheppard-linjan vaunuilla ja tulimme hostellille jalkojen ollessa liian väsyneet CN Towerin koluamiseen, josta oli puhuttu aiemmin. Ilta eteni sitten hostellilla ilman kummempia mutkia, hörpimme limua ja katselimme WWE:tä.