Pääsimme vasta kuudelta nukkumaan sunnuntaiaamuna, mutta heräsimme kahdentoista ja yhden välillä. Semmoiset 6-7 tuntia siis. Kirjoitimme päivän jäljessä olleet blogimme ajan tasalle ja lähdimme sitten kahden ja kolmen välillä käppäilemään kaupungin kaduille.
Bloor Streetiä kulkiessamme totesimme yhtäkkiä, että vasemmalla puolellamme oli Royal Ontario Museum, lyhyemmin ROM, yksi City Passin kohteista, jonne olimme suunnitelleet tänään menevämmekin. Olimme jo heittäneet toivomme, että ehtisimme vierailla paikassa ennen sulkemisaikaa, mutta nyt kun tilaisuus tarjoutui, niin menimme sisään. Ensimmäinen näyttely, jota kunnioitimme läsnäolollamme kertoi kanadalaisten elämästä ja esineistä 1800-luvulla, jotakuinkin brittiläisen imperiumin ajoilta. Ihan menevä näyttely sinänsä, mutta aika perus museokamaa. :) Toinen näyttely samassa kerroksessa kertoi Kanadan alkuperäisasukkaista, joka oli astetta kiinnostavampi. Eniten mieleeni jäi intiaanien harrastama uhkapeli, jossa erilaisia tikkuja jaettiin pelaajien kesken ja muiden pelaajien piti arvata tikkujen kuvioinnit tms. Teksteissä kerrottiin, että intiaanien uhkapeleissä panoksena saattoivat olla jopa vaimot ja lapset. No, se siitä. Siirryimme toiseen kerrokseen, jossa oli esillä kiviä ja mineraaleja. Ah, sitä väriloistoa! Löysin suosikikseni Cavansite-nimisen mineraalin, josta otin kuvan kansioon. Biodiversiteettinäyttelyssä oli sitten jo jos jonkinmoista elikkoa esillä. Suurten järvien lajistoon oli kiva tutustua ja tulipa nähtyä se kanadanilveskin! Täytettynä tosin. Lepakkoluola oli museon alueeksi erikoisen viihdyttävä. Pimeä luola, jossa lepakot nukkuivat katossa. No, eivät ne epelit tainneet oikeita olla, mutta vaikuttavan näköisiä kyllä. :)
Kipaisimme vielä sulkemisajan lähestyessä Eurooppa-osastossa, jossa pettymykseksemme olikin vain jotain barokkiajan haarniskoja ja pöytähopeita seinävaatteineen ja lipastoineen. Jouni totesikin, että jenkit varmaan katsovat, että eikö ne Euroopassa ole edes sähköä keksineet. :D
Museon pölyistä päästyämme käväisimme syömässä ja lähdimme downtownia kohti päämääränä CN Tower, jota varten meillä oli City Pass -kirjasessa lippu. Matkalta soitin eräälle sukulaiselle, joka asuu Torontossa ja sovin tapaamisen huomiselle maanantaille. Saa sitten nähdä, mitä puhelu tuli maksamaan, mutta tämän tapaamisen sopiminen on sen verran priceless-juttu, että sen verran siitä kyllä maksaa. CN Towerille saavuimme sopivan myöhäiseen aikaan eikä lössiä tulvinut liian kanssa. Hissi ylös kulki supernopeudella 22 km/h, joka tuntui huisilta ja korvat lukitsevalta. Ensimmäinen pysäkki oli yleinen katselukerros, jossa oli reilusti tilaa ja jopa ravintola. Maksoimme erikseen yhdeksän dollaria pääsystä SkyPodille, kapealle 360 astetta käsittävälle näköalatasanteelle. Siellä viivyimme kohtuullisen kauan, ajatuksena odottaa pimeän tuloa, jotta kaupungin valoista saisi mahtavaa kuvaa. Lopulta emme sitten jaksaneetkaan odottaa niin kauaa ja sulkemisaika lähestyi täälläkin, joten lähdimme eteenpäin. Hissi toimitti meidät vielä yhdelle tasanteelle, jossa oli osaksi lasilattia. Lasisen osuuden päällä oli lievästi huimaavaa seisoa, jokainen liikahdus sai aikaan hieman epävarman olon. Samassa kerroksessa oli myös ulko-osio, jossa ei ollut laseja vaan metalliritilä suojana. Vilpoinen tuulahdus teki hyvää, varsinkin kun sitä ei ollu yläilmoissa liikaa. Metalliristikko oli omasta mielestäni aika hölmö ratkaisu, sillä se teki kuvien ottamisen melkeinpä mahdottomaksi. Viimeinen pysähdys oli CN Towerin matkamuistokauppa, jonka ohitus oli onneksi tehty vaivattomaksi, ei tarvinnut kulkea edes kaupan läpi. Meistä oli näpätty turistikuva vihreää taustaa vasten tornille tullessamme ja nyt poislähtiessä kuvan sai lunastaa maksua vastaan. Pyysimme nähdä kuvan. Vihreä tausta oli luonnollisesti korvattu erilaisilla aiheeseen sopivilla maisemilla. Minua ei tuollaiset kuvat hirmuisesti inspaa, varsinkaan, jos kuvissa ei ole mitään omaperäistä.
CN Towerilta lähdimmekin sitten hostellille päin, kaupan kautta toki. Soitin vielä hostellilta sukulaistädille ja varmistin huomisen ajan ja sitten olikin päivä kelkassa. :D Sen pituinen tämä päivä.