IRC-Galleria

Herätys oli yhdentoista kieppeillä ja lähdimme kohti Ontario Science Centreä, yhtä CityPassin nähtävyyksistä. Ensin menimme metrolla Papen asemalle, jonka ympäristöstä löysimme PizzaPizzan myymälän. Taka-ajatuksenamme oli ostaa ravintolasta listahintoja halvemmat liput Canada's Wonderland -huvipuistoon. Otimme toki myös pitsat, jotka olivat viimeiset Torontossa. Valitsimme hyvän paikan jäähyväislätyille, sillä paikan johtaja oli leppoisa numismaatikko, eli ulkomaan rahojen keräilijä. Häntä kiinnosti, mistä päin olemme ja hän halusi nähdä lompakossani olleen kymmenen euron setelin. Kahden euron kolikko hänellä kuulemma jo oli. Hän antoi meille pitsoistakin muutaman euron alennusta mieheen. Hyvä tyyppi! Syötyämme lähdimme bussilla numero 25 Don Mills Roadille, jonka varrella tiedekeskus on.

Science Centressä näyttelyalue oli pitkän matkan päässä, sinne päästäkseen piti kulkea pitkä käytävä ja kolmet rullaportaat. Aulassa oli muutama interaktiivinen leikkipaikka, mm. lattiaan projisoitu lammikko, jonka päältä kuljettaessa kuva muuttui niin, että näytti kuin vedessä olisi oikeasti juostu. Näyttelyhallien aiheina oli ihmisen keho, liskot ja käärmeet, työpaja, vakoilu sekä sosiaalinen kanssakäyminen ja etnisyys.

Ihmisen kehoa käsittelevässä näyttelyssä sai testata mm. karateiskua ja puristusvoimaa. Harmitti, kun tunnuin saavan huonoja tuloksia... :/ Liskot ja käärmeet olivat hassuja ja söpöjä, vaikka myrkyllisiähän suurin osa oli. Leijonanosa (ei suupalana) mönkijöistä nukkui, mutta hereillä olevat yrittivät tulla lasin läpi tai kiivetä seinille. Työpajassa sai esimerkiksi koskettimia pimputtamalla jonkun rautanesteen pomppimaan ja yksi paikan tutkijoista muokkasi ihmisten kuvia tietokoneella niin, että henkilöt sai näyttämään vanhemmilta ja/tai lihavammilta. Sosiaalisen kanssakäymisen lohkossa oli juttua eri etnisistä ryhmistä ja käsiteltiin erilaisia sosiaalisia kokeita. Yksi tämmöinen oli neljän oven rivi. Kun seisoin yhden oven edessä ja painoin nappia, ovessa ollut ruutu ilmoitti minun voivan astua sisään. Oven toisella puolella oli teksti, jonka mukaan minut oli valikoitu. Teksti kyseenalaisti valikoinnin eettisyyden ja oikeudenmukaisuuden, mutta ilmeisesti tarpeeksi yrittämällä kaikki pääsivät sisään.

Vakoilunäyttelyssä emme käyneet, sillä suuntasimme jo katseemme Wonderlandiin. Eglintonin metroasemalta kuljimme York Millsiin, josta piti lähteä GO-bussi huvipuistoon, mutta kun pääsimme paikalle, huomasimme edellisen bussin lähteneen kymmenisen minuuttia sitten ja seuraavan lähtevän vasta 50 minuutin päästä. Istuimme ensin odottamaan, mutta sitten päätimmekin siirtää sen lauantaille, koska paikan päälle olisi jäänyt vain parisen tuntia ja meillä kuitenkin on liput olemassa no matter what. Meinasimme tänään käydä pikareissulla Mississaugassa, Torontosta hieman kauempana sijaitsevassa kaupungissa, mutta sekin kariutui, kun ajattelimme uudestaan reissun kannattavuutta. Lopullinen ratkaisu olikin shoppailu lähikulmilla. Ennen lyhyttä hostellivisiittiä, kävimme Yonge Streetillä Sunrise Recordsissa, josta ostin 24-sarjan kulissientakaisesta elämästä kertovan kirjan, vitsikirjan ja Adam Sandlerin levyn.

Honest Ed's Bathurstilla oli kiinni, joten tyydyimme käymään ympäröivissä pienemmissä kaupoissa. Hostellille vetäydyimme sitten ihmisten aikoihin, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Lähdemme bussireissulle Buffaloon, New Yorkin osavaltioon. Suomalaiset eivät onneksi kuulemma tarvitse viisumia alle 90 päivän reissuihin Yhdysvaltoihin, täytimme jo ESTAn (http://www.bcdtravel.fi/aw/home/fi_FI/fi-FI/Home/Travel_Tools/~blke/esta_fi/) ja hakemukset hyväksyttiin. Aina on olemassa mahdollisuus, että käännytetään rajalta, mutta kävi miten kävi, jälkeenpäin on kuitenkin kerrottavaa. ;)