IRC-Galleria

Tervehdys Skottien maasta! Taalla on kiltteja lapsilla! :D :D :D :D

No niin, leikki sikseen. Tassa hostellin maksulliselta koneelta kirjottelen. High-speed connection my ass. Minuutti menee sivun lataukseen. Talla hetkella 11 ja puoli minuuttia aikaa holpottaa kuulumiset.

Glasgow on tosi hieno paikka kylla. Ihmiset on kohteliaampia kuin missaan. Juttelee kadulla vaikka ei oo koskaan nahnytkaan. Ei kylla ole siihen tottunut... Suomalaisilla olisi paljon opittavaa. Ja ihmeellisia kauppoja riittaa. Suomesta ei ikina loyda mitaan vahan erikoisempia DVD-bokseja tai CD-levyja...

Tahan mennessa ollaan kayty katsomassa WWE SummerSlam livena Glasgow'n Sports Cafessa ja Alanis Morissetten keikka Carling Academyssa. Jokunen peli- ja musiikkikauppakin on koluttu. Jotenkin tunnelmallinen paikka. Nyt tassa hostellin yhteydessa olevassa baarissa valmistaudutaan Skotlanti - Pohjois-Irlanti -jalkapallo-otteluun moykkaamalla ja huutamalla seka torvia torayttelemalla. Taitaa vaikuttaa aika paljon kansallistuntoon. Onneksi Suomen kohdalla on jo tottunut siihen, etta ei ole paljon menetettavaa. No vitsi, vitsi... Mutta taalla on lahinna vain pohjois-irlantilaisia, mika on tavallaan vahan yllattavaa.

Tanaan sitten takaisin Lontooseen Ryanairin siivin. Tulimme Lontoosta tanne sunnuntaina. Nahdaan taas, aika loppuu.

1.Luetko päiväkirjamerkintöjäni
a) aina
b) useimmiten
c) joskus
d) harvemmin ?

2. Kuinka hyvin sanoisit tuntevani minut?

3. Mistä pidät minussa?

4. Mistä et pidä minussa?

5. Kuvaile minua adjektiiveilla tai muutamilla lauseilla

6. Millaiseksi kuvailisit tyyliäni kirjoittaa?

7. Mistä asioista toivoisit minun kirjoittavan lisää?

Yrittäkää olla rakentavia ja välttäkää "en tiiä" -tyylisiä vastauksia. Olisi todella mukavaa, jos tähän jaksaisitte vastata!

Jaahas, taidanpa minäkin avata sanaisen arkkuni pitkän tauon jälkeen. Teen nyt raportin Rantajameista perjantaipäivän osalta. Iltaa viettämässä jameilla oli Juhis (ei galleriassa), Jylle, Timo (ei galleriassa) ja minä, myöhemmin seuraan liittyivät samitheberber, ALICED ja vauhke.

Ensimmäisenä konsertoi Ari Koivunen, mutta koska se ei minua tai kavereitani liiemmin kiinnostanut, päätimme skipata tuon hevilettisen tenavatähden konsertin. Asiaan vaikutti myös se, että olin jo nähnyt Koivusen yhden keikan, ja se, että edellisillan Paula Koivuniemi kummitteli vielä mielessä... Siinä oli koivua tarpeeksi yksille jameille... No, ehkä liioittelin hieman. :)

Tulimme siis paikalle vasta Uniklubi-orkesterin konserttiin, noudettuamme Juhiksen kanssa ensin Virkkalasta kaksi muuta jamittajaa mukaan. Jylle ja Timo eivät tulleet alueelle meidän seurassamme, mutta jossain vaiheessa keikkaa huomasin Timon takanani kuuntelemassa bändin sanomaa. Itse konsertti alkoi noin kymmenisen minuuttia myöhässä. Heti elämyksen alkuvaiheilla alkoi raju muuttoliike lavan edustalla. Mustatukkaiset nuorison edustajat poukkoilivat edestäni ja takaani paikasta toiseen etsien ilmeisesti otollista näkökulmaa... Välillä tuollaiset turhan töykeät poukkoilut ottavat kyllä päähän. Dreamclub veti kyllä ihan hyvää settiä lavalla. Mieleen jäivät lähinnä vain hitinomaiset "Rakkautta ja piikkilankaa" sekä "Huomenna", joista jälkimmäinen iskee minuun paremmin. Mutta kyllähän pojat noin tunnin hoilottivat. :) Pojat lähtivät pois lavalta kovien tasatahtisten "we want more" -aplodien saattelemana, mutta juontaja Lorenz tuli lavalle ja ilmoitti, että aika on loppu, eikä Uniklubi tule uudestaan. Hän juoksi poispäin, mutta kääntyikin takaisin ja kuulutti kuulleensa juuri korvanapista, että bändi vetääkin encoren ja siltä seisomalta kaikki, jotka olivat jo lähteneet katsomosta, rynnivät takaisin. Extrabiisinä oli juuri edellä mainittu "Huomenna".

Tässä välissä tankkasimme Juhiksen kanssa vähän energiaa kojujen antimista, ja sitten n. puolen tunnin päästä takaisin lavan eteen riekkumaan. :D

Apulannan aloittaessa keikkansa, alkoi taas muuttoliike, tällä kertaa pahempi kuin aiemmin. Känniset lohjalaiset tönivät ja rynnivät, heiluivat ja huojuivat, kuin horsmat tuulessa. Meinasi alkaa ottamaan todella päähän, kun järjestysmiehet vain seisoivat tuiman näköisinä patsaina lavan kulmilla, eivätkä näyttäneet kiinnostuvan alkavasta mellakoinnista. No, muutaman biisin jälkeen tilanne rauhoittui ja pääsimme nauttimaan itse musiikista. Apulannan biiseissä on se hyvää, että useimpien kappaleiden kertosäkeet tunnistaa, koska ne on kaikki kuultu. Apulanta on ilmiö. Jossain vaiheessa keikkaa tapahtui mielenkiintoinen käänne. Toni W. totesi jotakuinkin, että: "Nytpä mä tajusinkin, mitä me tehdään. Tosta eturivistä tuli sen verran kovaa toivematskua, että nyt me heitetään noi settilistan jämät helvettiin ja vedetään oikeaa musaa." Siinä oli asennetta! Kyllähän kundit illan kuluessa settiä vetivätkin. "Hei, hei, mitä kuuluu?", "Vasten mun kasvojani", "Pahempi toistaan", "Paha ihminen", "Pitkä kuuma kesä"... Vetivät vielä encoressa kappaleet "Koneeseen kadonnut" ja "Piiskaa". Yleisö oli ihan hekumassa. Jopa niin hekumassa, että eivät olisi millään lähteneet vaan toivoivat Apulantaa uudestaan ja uudestaan lavalle. Lorenz tuli näyttämään, että aika on loppu ja on aika lähteä. Yleisö vaan junnasi paikallaan, vaikka Apulantaa ei kuulunut. Lopulta yleisö ilmeisesti saatiin kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, ettei bändi kipua enää estradille.

Ulkopuolella vastassa oli samitheberber, joka oli pyöräillyt paikalle sateessa. ALICED ja vauhke olivat olleet Bruce Springsteenin keikalla Helsingissä ja olivat vielä bussissa matkalla Lohjalle. Pojat puhuivat menevänsä Lohi-baariin jatkoille, mutta en ollut oikein fiiliksessä jonon ollessa vähintään kymmenmetrinen. Eikä muutenkaan iskenyt vielä perjantai-iltana. Sami ja Juhis jäivät jonottamaan Loheen, mutta minä, ALICED, Jylle, vauhke ja Timo lähdimme pyörimään rundia keskustassa. Jossain vaiheessa päätimme lähteä Karjaalle viemään Timppaa kotihin ja matkalla vauhke jäi Ojamolla pois kaverinsa luo. Matka Karjaalle oli kohtuullisen kokoinen ja jätettyämme Timotein polkupyöränsä luokse, menimme ALICEDin ja Jyllen kanssa Karjaan Shellille istumaan yötä ja lätkimään kolikkopelejä. Voitin jopa kaksi euroa laitettuani sisään 60 senttiä. Neljän maissa lähdimme sitten takaisin Lohjan suuntaan. Kävimme vielä keskustassa kääntymässä ja sitten pudotin matkakumppanit himoihinsa (perusmuotona hima, ei himo). ;) Sitten vetäydyin itsekin vällyn alle ja uuvahdin unehen.

Sen pituinen se!

Tässä on oikein oiva ajatus ystävältäni Alicedilta! Allekirjoittakaa ihmeessä, niin saamme vielä kisat Suomeen! :)

http://www.adressit.com/annaeuroviisuihin

http://www.myprecious.us/name_generator.php
http://www.mandarintools.com/chinesename.html


Nimeni Tolkienin maailmassa:

Hobitti: Rigo 'Masterfull' Spinner, Mayor of Michel Delving
Haltija: Rwllyra of the House of Fingolfin
Kääpiö: Gobur the Smith
Ihminen: Gur of the Fírimar
Velho: Gandalf the Cruel


Nimeni kiinaksi: Huang Kang Rong

Kova painostus palkitaan viimein.

---

Oli koleahko päivä. James istui isossa hallissa autonsa ratissa valmiina jälleen uuteen uhkarohkeaan tempaukseen. Jamesilla oli erikoinen harrastus. Tai ammatti, jos sen sellaiseksi mieltää. "Tästähän minä elantoni saan", hänellä oli tapana sanoa kyselijöille. Tuo ammatti oli kilpakolarointi, tai "rysäyttely", niin kuin James ja hänen kollegansa leikkisästi asian ilmaisivat. Se on verrattavissa showpainiin, sillä ajajat pistävät alituiseen henkensä ja terveytensä alttiiksi, jotta yleisöllä olisi mukavaa.

Jamesin auto oli punainen Chevrolet Corvette, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Jotkut ajajista käyttävät törmäyksiin tuliteriä luksusautoja, mutta James ei ole niitä miehiä. Hänen logiikkansa mukaan auto pirstaloituu hienommin, kun se on ruostunut, purrut pölyä ja saanut kolhuja muutaman sadantuhannen kilometrin taivalluksen aikana. Hän oli vasta käynnistänyt "Vetten", joka murahteli jokaisella kaasupolkimen painalluksella. Hän avasi radion, jossa soi juuri Kornin kappale "Here to Stay". Ärhäkkä jumputus oli omiaan lisäämään jännittävää tunnelmaa ohjaamossa. Radalla toimitsija siirteli vielä viimeiset esteet paikoilleen. Jamesille aseteltu rata oli käytännössä suora koko matkan, mutta esteet tekivät siitä hyvin kapean. Lisäksi aivan radan loppupäässä ennen seinää olisi jyrkähkö käännös oikealle. Oikealla odottaisi sitten betonivalli, joka lopettaisi matkanteon. Kyseessä olisi siis kohtuullisen helppo temppu.

James sai lähtömääräyksen ja painoi kaasua nostaen samalla kytkimen lattiasta. Auto ampaisi liikeelle vauhdilla, josta useimmat vain unelmoivat. Hien alkaessa puskea ihon pintaan kylmähermoinen kuljettaja ohjasti autonsa hyvin lineaarista reittiä esteiden välistä kohti kaukana häämöttävää kurvia. Auto eteni vakaasti ja varmasti, ja James valmistautui tekemään käsijarrulla jyrkän suunnanmuutoksen. Yhtäkkiä hän kuitenkin huomasi, että ohjauspyörän pieni heiluttaminen ei vaikuttanut auton suuntaan mitenkään. Hän väänsi ohjauspyörää rajusti, mutta auto ei kääntynyt. Epätoivo valtasi Jamesin mielen, sillä hän tiesi, ettei pystyisi pelkän käsijarrun avulla saamaan autoaan käännetyksi oikeaan suuntaan. Hän kulki kohti rivakasti lähestyvää seinämävallia, johon hänen ei ollut tarkoitus törmätä. Asiassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ilman kontrollia oli mahdoton ennustaa tulosta. James ei voinut myöskään jarruttaa, koska hän ei halunnut pettää yleisöä ja välittää itsestään heikkoa kuvaa. Hän alkoi laskea mielessään hetkeä, jolloin rysähtäisi. Lopulta seinä tuli kohdalle ja Corvette rämähti sitä vasten kuin kookospähkinä jaavalaisen päähän. Viimeinen asia, jonka James näki, oli valkea seinämä. Sen jälkeen kaikki pimeni.

Kun James heräsi, hänet oli sullottu oman romuautonsa sekä viidenkymmenen muun auton ja kuljettajan kanssa samaan ahtaaseen, häkinomaiseen tilaan. Hän vilkuili ympärilleen. Hän näki muut kuljettajat autojen ikkunoiden läpi ja tajusi, minne oli joutunut. "Häkki" oli täynnä vuosien varrella kisoissa epäonnistuneita kuljettajia, jotka hän tunsi oikein hyvin. Hän koki elämäntyönsä valuneen hiekkaan. Siinä häkissä istuessaan ja tuskastellessaan kohtalonsa kovuutta hän luki jälleen ties monennenko kerran autonsa muovikatosta sanat: "Made in China". Jostain häkin ulkopuolelta kuului lapsen vaimea huuto: "Joo joo, mutsi! Me kootaan Petterin kanssa enää tää yks autorata. Mitä on ruokana?"

Tee-se-itse -ilmoitus:

- iäksesi oma ikä plus lemmikkiesi määrä
- nimeksesi mummosi tai vaarisi etunimi ja sukunimeksesi lähimmän naapurisi sukunimi
- lasten lukumääräksi se, montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät hiuksiasi
- asuinpaikaksesi kaupunki, jossa viimeksi kävit bussilla
- ammatiksesi naisilla äidin ammatti tai miehillä isän ammatti
- harrastuksiksi ne harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää
- hiustenväriksi tämän hetkinen paidan väri
- silmienväriksi tämän hetkinen housujen väri
- musiikkimauksi genre, jota et siedä
- lempiartistiksi/bändiksi kenen biisin kuuntelit viimeksi ja
- itseäsi parhaiten kuvaavaksi adjektiiviksi laitetaan se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun googlaat 2. nimesi ja sanan "adjektiivi" lainausmerkeissä eli esim. Maija "adjektiivi"


Oma ilmoitukseni:

No hei! Tässä kirjoittaa Eino Törmi. Olen 21-vuotias yhden lapsen yksinhuoltajaisä. Asun Helsingissä ja olen ammatiltani nukutuslääkäri. Harrastan nyrkkeilyä ja mopoilua. Hiusteni väri on valkeanharmaa ja silmieni tuhkanharmaa. Pidän yli kaiken hiphop- ja räp-musiikeista, vaikkakin pidän eniten Papa Roachista. Minun väitetään olevan massahurmuri. Päätä itse. ;) Kuulemisiin!

"Update: An official announcement is still expected today. We are hearing that law enforcement wants to wait until rush hour traffic is over in Miami.

—————————————————————————————

The announcement of Fidel CastroÂ’s death will be made at approximately 4:00 P.M. Eastern, PerezHilton.com has just been updated exclusively.

To everyone in Miami, please be mindful of each other and keep your safety in mind."


Tuon poimin Perez Hiltonin blogista... Eli Fidel Castro, tuo Kuuban kuumakalle, saattaa olla kuollut. Virallisen ilmoituksen pitäisi tulla klo 23-24 Suomen aikaa... Aika pelottavaa jollain tasolla. Ihmetellään.