Muistatko kun ekaa kertaa,kaupungilla tavattiin,
millon me suudeltii ja millon me halattii,
muistan sen päivän ku toisillemme luvattii,
pitää tästä kii mitä joskus rakennettii,
elämä ilman sua,ois ollu yhtä helvettii,
mun tunteet sua kohtaa,ei riittäis miljoonaan paperii,
koska sanat mitä kirjotan,ei pysty ees kuvailla,
kuinka paljon sua mä,oikeesti rakastan,
sä teit musta ihmisenä,paljon vahvemman,
sillon ku olin hukassa ja en tienny mitä haluan,
olit mulle tukena ja pidit mun kädestä kii,
sanoit älä huolehdi ja katsoit mua silmiin,
siitä hetkestä tajusin,sä olit se kenet elämääni halusin.
tää rakkaustarina,sai heti alkunsa,
yhdestä katseesta,yhdestä haaveesta,
ennen kun tää kaikki katoaa,kuunteleppa tarkkaa,
sua mä rakastan,loppuun saakka.
Siit on nyt vuosia aikaa,kun viimeksi puhuttii,
kaikki ei menny nii,niiku joskus toivottii,
oltii nuorii ja typerii,tosirakkautee uskottii,
ei tiedetty mitä haluttii ja sentakii kärsin niist,
muistoist ja paikoist,joissa joskus oleltii,
biiseistä ja sanoist joita sillon omistettii,
miks sit kävi näin,mitä tehtii väärin,
miks lähit pois ja mulle selkäsi käänsit,
ei sanottu edes hyvästi,sä mut tostvaa hylkäsit,
nyt kynä paperil,kirjottelen mä siit,
tahdon sun ymmärtävän,haluun sut takasin,
onko se liikaa vaadittu että toivon sitä,
rakkaus multa vietii,en tuu koskaa toipuu siitä.
Se on se hetki jolloin sanat eivät riitä,
jäljelle jää vaa kaipaus ja tunteet mistä,
en irti saa,ees haluamallakaa,
mun sydän vuotaa verta,se ei tuu koskaa parantumaan.