IRC-Galleria

"Sain pesää siskoltasi."
"Ai, käytitkö niitä sanoja jota neuvoin sua käyttämään?"
"Käytin tyrmäystippoja."

Tiedäthän sinä, peilit pysäyttävät minut
Ja kuinka aina jaksan puhua itsestäni
Kuinka en ota huomioon muita
Kun tärkeintä olen minä ja minun tarpeeni
Niinhän sinä sanoit
Kun me riitelimme viidennen kerran
Niin että se tuntui jo rutiinilta
Ja on se kumma, vaikka kuinka sinua koetin haukkua
Solvata juuri sinne missä tuntuisi kipeältä
Arkoja paikkoja puukolla sohia
Kunnes huomasin, ettei sinulla sellaisia olekaan
Se sai minut raivostumaan
Tavaroita hajoittamaan
Mutta sinä pystyit kävelemään nokka pystyssä
Ilman ainuttakaan naarmua
Kun taas minä jäin sanojesi vangiksi
Uskoen kaiken mitä sanoit
Luottaen siihen että nainen sinun jälkeesi ajattelisi samoin
Sait minut häpeämään itseäni
Ja kun yritän nousta
Huomaan että olit oikeassa
Siksi en kestä katsoa itseäni
Peilit pysäyttävät minut

Jos minä jossain olen harjaantunut
Anteeksi osaan pyytää
Olen taitava
Jokaisen kyyneleesi olen pyyhkinyt
Ja lupaukset
Niitäkin osaan vannoa
Mutta pitää en ainuttakaan

Jos minä joskus olen sinua kaltoin kohdellut
Anteeksi osaan pyytää
Olen taitava
Jokaisen kyyneleen aiheuttaa
Ja katumus
Sitäkin osaan potea
Mutta oppia en uudestaan

Kulta, minä en muutu
Ei sitä ettenkö haluaisi
Vain sitä etten pysty

Kulta, en enää halua pyytää anteeksi
Ei sitä, ettenkö osaisi
Vain sitä, etten ansaitse

Olen saanut sinut pelkäämään itseäni
Olen saanut sinut vihamaan itseäni
Olen saanut sinut itkemään vuokseni
Olen saanut sinut huutamaan tähteni

Eikä siinä vielä pahin

Olen saanut sinut uskomaan minuun
Olen saanut sinut luottamaan minuun
Olen saanut sinut karkaamaan kanssani
Olen saanut sinut unohtumaan luokseni

On paha mennä sanomaan etten enää ole sinua varten
Mutta myöntää täytyy
En minä koskaan kunnolla ollutkaan

Ja siksi pyydän anteeksi
Unohda koko tämä tilitys
Äläkä anna anteeksi

Muista vain

Kulta, minä en muutu
Ei sitä ettenkö haluaisi
Vain sitä etten pysty

Ilman minua sinun on parempi

En ole koskaan tosissani sanonut rakastan sinua
Mustasukkaisuus ajaa minut pitämään kiinni
Humala tekee ajatuksista monimutkaisempia
Humala tekee teoista yksinkertaisempia
Minua kaduttaa monet teot
Kuten meitä kaikkia joskus
En osaa muuttaa mitään
En edes pahoja tapojani
Poltan savukkeita
Ei voi elää jos ei voi maistaa kuolemaa
Pyysit anteeksi koska minuun sattui
Pyytäisit vielä kerran anteeksi
Sitä että me edes tutustuimme
Sen ainoan kerran minä tarjosin sinulle kupin kahvia
Kuten Garbage laulaa
Ja olen itsekin pahoillani
En ole koskaan tosissani sanonut rakastan sinua
Rakastan sinua
Rakastan sinua
Rakastan sinua

Tästä on niin kauan aikaa
Kun sanoit olevasi enkeli
Olit tullut maanpäälle, jottei minusta tulisi demonia
Mutta aiheutitkin paradoksin
Olet varmaan pettynyt kun kuulet mitä minusta puhutaan
Kuinka minusta kannattaa pysyä erossa
Ei käynyt mielessäsi että ennen sinua olin vielä viaton
Näytit minulle maailman jota en halunnut nähdä
Veit minut paikkoihiin joita ei saisi olla
Hyvästelit minut Saatanan riivaamana
Metsässä jonka jokainen puu oli kuollut
Sanoit että se sattuu vain hetken ja se muuttaa minut
Minä muutuinkin, minusta tuli juuri sitä miksi minua luulit
Ja vielä kerran palasimme yhteen
Kauniiden sanojen valheisiin
Leikimme prinssiä ja prinsessaa
Jo silloin kun luulin vihdoin pääseeni sinusta
Päätit puukottaa vielä kerran
Se oli meidän onnellinen loppu

Minä uskoin kohtaloon
Elämän tarkoitukseen
Siihen että kaikilla oli syynsä
Minun oli tarkoitus tutustua sinuun
Kaikella on pakko olla tarkoitus
Myös pahoilla asioilla
Muuten missään ei ole mitään järkeä
Jokaisen ylämäen jälkeen kuuluisi olla pehmeä lasku
Jokaisen haavan voisi parantaa
Sinä uskoit toisin
Sinä sanoit, että Jumala heittää noppaa
Ja sanoit, Jumala heitti noppaa
Se oli meidän onnellinen loppu

Eka kertaa kerron täällä itsestäni jotakin.

Minun lempiruokani

1. Lasagne
2. Pippuripihvit ja lohkoperunat
3. Perunoita ja kalapuikkoja kanamunakastikkeessa
4. Tomaattitonnikalamuusi
5. Lohikeitto

Ja mitä inhoan

1. Leipäjuusto
2. Puuro
3. Mustekalan lonkero
4. Kiisseli
5. Pinaattikeitto

Loput ruuat on ihan jees.

Annoit minulle voikukan tuhansien joukosta
Kutsuen sitä arvokkaimmaksi lahjaksi
Mutta miten noin arvoton
Voisi merkitä minulle mitään

Saisinko sinut omakseni kullalla ja mammonalla, kysyit
Voisitko luottaa minuun ilman sormusta
Ihmistä ei voi omistaa
Mutta ihmiselle voi antautua

Jos vain naiviimpi olla voisin
Puhtaasti rakastaisin
Lapsen lailla
Sinuun luottaisin
Jos vain naiviimpi olla voisin
nuoren lailla rakastaisin
kuin ensimmäistä kertaa
täysin uskoen

Osoitit minulle niityn
Joka oli täynnä voikukkia
Olisitko minun, jos olisin sinulle taakka
Köyhä sairas ja kelvoton
Osoitit minulle järven
Johon laskeva aurinko peilaantui
Minä olen antautunut sinulle, lausuit vielä
Ja me hiljenimme

Jos vain naiviimpi olla voisin
Puhtaasti rakastaisin
Lapsen lailla
Sinuun luottaisin
Jos vain naiviimpi olla voisin
nuoren lailla rakastaisin
kuin ensimmäistä kertaa
täysin uskoen

Pidin kädessäni voikukkaa tuhansien joukosta
Säilytän sen aarteenani ikuisesti, lupasin.

Pekko on pörröinen kettu
Pekko on iloinen kettu
Pekko on ruskea kettu
Pekko on vitun nisti

---

Pekko näki roihuavan revontulen
Pekko näki hymyilevän auringon
Pekko näki tanssivan sateenkaaren
Pekko oli taas överit.

---

Ruusu sai Pekon hymyilemään
Sadepilvi sai Pekon kastumaan
Aurinko sai Pekon kuivumaan
Eläinlabra teki Pekosta entisen

---

Pekko tykkää syksyn lehdistä
Pekko tykkää syksyn sateesta
Pekko tykkää syksyn sumusta
Pekko tykkäsi myrkkysienistä

---

Pekko katseli muita metsän eläimiä
Pekko kaseli niin oravaa kuin kaniakin
Pekko katseli lintuja kuten varis ja lokki
Pekolla oli krapulapanetus

---

Pekko oppi, että muurahaiset tekevät tiimityötä
Pekko oppi, että jänikset ovat nopeita
Pekko oppi, että karhut syövät marjoja
Pekko oppi, ettei junat väistä

---

Pekolla oli kova yritys päällä
Pekko oli pinnitellyt jo tunnin
Pekko tunsi kuinka homma hoitui loppuun
Pekko pyyhki perseensä ja veti vessan

---

Pekko vaihtoi kävyn kahteen vadelmaan
Pekko vaihtoi kaksi vadelmaa yhteen omenaan
Pekko vaihtoi omenan neljään vadelmaan
Eikä niilläkään irronnut persettä

---

Pekko juoksi, jotta hänen kuntonsa parani
Pekko söi marjoja, jotta sai vitamiineja
Pekko ui, jotta tulisi puhtaaksi
Viagrakaan ei ratkaissut hänen viimeistä ongelmaansa

---

Eräänä päivänä Pekko kasteli kukkia
Eräänä päivänä Pekko laski tähtiä
Eräänä päivänä Pekko kiipesi puuhun
Eräänä päivänä Pekko sai haarukan silmäänsä

Sinä kysyit:
Montako seksikumppania minulla on ollut?

Oraakkeli vastasi:
Niin monta, ettei pienet aivosolusi riitä sitä laskemaan

Sinä kysyit:
Minunhan sietää sitten olla ylpeä siitä?

Oraakkeli vastasi:
Ehdottomasti ei.

Noniin, kuvitellaanpa rokkitähti vuodelle 2010. EU on jälleen vähän säätänyt ja perinteiset festarit ovat kiellettyjä, koska joka vuosi festareille kuolee noin 200 ihmistä.
Nykyfestareilla on lavan edessä penkit ja ihmiset istuvat rivissä.
Rokkitähti koettaa saada jengiä mukaan menoon, edes huutamaan tahdin mukaan, mutta yleisö istuu hiljaa asiallisesti. Biisien loputtua yleisö taputtaa ja rokkitähti menee backstagelle ryyppäämään viskiä. Reportteri saapuu paikalle reaaliajassa olevan videokameran kera.
"Miten meni keikka?" Hän kysyy.
"Ihan päin helvettiä, yhtiä vitun nössöjä koko porukka."
"Noh, noh, säännöt on sääntöjä."
"Vitut minä säännöistä. Ennen osattiin kunnon festarimeininki."
Reportteri yskäisi, "no millainen oli kunnon festarimeininki?"
"Ihmiset osasivat riehua ja ryypätä."
"Alkoholi on vaarallista. Ja mitä hauskaa riehumisessa on, siinähän voi sattua vahinko."
"Vittuako se ennen ketään kiinnosti. Ja hauskaahan se oli. Irrotella hieman. Puskea pois arjen vitutusta."
"No, jos on niin pahasti pahamieli arjen jälkeen, voihan sitä aina vuokrata hyvän elokuvan," reportteri hymyili.
"No voiha vittu," rokkitähti lopetti ja otti kulauksen jackia.
Televison ääressä kansa katseli rokkitähteä kuin jotain sirkusapinaa.
"Miten ihmisraasusta voi tulla noin säällittävä?"
"Kai se on se tupakka, mikä pistää pään sekaisin."