Yleensä runoja on hyviä ja huonoja. Suurin osa rakkausrunoista joita olen lukenut (ja itse joskus humalassa/ krapulassa kirjoittanut) ovat olleet paskoja. Hyviä runoja ovat yleensä sellaiset, joista ei ihan heti tajua, että mitä siinä yritetään kertoa. Yleensä hyvässä biisissä on tällaiset sanat. Toinen tapa tehdä hyvää lyriikkaa on sanoilla leikittely ja niiden moninaisten merkitysten käyttäminen.
Esimerkki paskasta rakkausrunosta:
"Sä sait mun sydämen sykkimään,
silloin aloin susta tyksimään.
Onnemme kestää, vaikka tulisi mikä.
Ei meitä voi erottaa riita, ei ikä.
Sua vain haluan halata,
en koskaan mitään salata."
Siinä mielestäni hyvä nopeasti hatusta heitetty "rakkausruno", joita tämäkin päiväkirjasto on väärällään. Kerron teille kaikille, jotka näitä runoja kirjoitatte (heistä tuskin kukaan tosin lukee minun päiväkirjaani, kukaan ei lue, kunhan kirjoitan), ne ovat paskaa. Jos teillä ei ole mitään sellaista asiaa, joka ei kosketa muita kuin teidän "elämänne valittua", kertokaa se hänelle itselleen, älkää koko irc-gallerian kansalle.
Toinen turhuuden perikuva runoudessa on ns. "itsetuhoiset runot", esim.
"Sut halusin ja sain
jäi särkynyt sydän vain.
Nyt elämä on pelkkää paskaa,
ei tahdo sitä millään jaksaa.
Veit mua narussa kuin pässiä,
hyväks' käytit ja kusetit.
Nyt tiedän et' halusit vain äässiä,
onneksi selvisi että petit.
Kuole pois kurja paska,
VIHAAN SUA!!"
Eli näin. Ketähän tämä sitten oikeasti kiinnostaa? Joku on petetty ja jätetty, entäs sitten. Ei se ainakaan minua saa vihaamaan tämän runon kirjoittajan exää. Varsinkin kun runon kirjoittaja on juuri täyttämässä 15 vuotta, ja nyt hänen elämänsä on pilalla, koska hänen elämänsä rakkaus on jättänyt hänet. Nonono, no like this.
Sitten on olemassa oikeasti hyviä runoja, joita lukee mielellään. Hyvää runoa joutuu mielestäni heken sulattelemaan, jonka jälkeen siitä löytyy jotain mielekästä ja viisasta. Tällaisessa oikeasti hyvässä runossa ei mielestäni tarvitse olla edes rimmaavia loppusointuja, tunnelma on tärkein. En ole itsekään mikään hyvä runoilija, mutta koska minulla ei ole tällä hetkellä yhtään hyvää runoa lähettyvillä lainattavaksi, joudun säveltämään tähän jonkin tökerön yritelmän.
"Miksi kaikki on niinkuin on?
Onko muunlainen niin mahdoton?
Muurahainen tekee aina työtä,
rastas räkättää,
varis raakkuu.
Kuuluuko metsästä uusi ääni?
Olisiko se karannut papukaija?
Ei, tikka se vain.
Taidan ottaa toisen paukun."
Eli siinä kaikessa kurjuudessaan minun kyhäelmäni, jonka piti olla hyvä runo, mutta on siitä kaukana. Tuossa tuskin on mitään järkeä, mutta ei se mitään, ei muussakaan minun tekstissäni ole. Kunhan kirjoitan silloin tällöin tänne jotain, jotta jonain päivänä tämän sivuston palvelimelta loppuisi tila minun kirjoitusteni viemän tilan vuoksi.
- Teitä kaikkia paskoja runoilijoita vihaten, Oronen
PS. Paska haisee muuten harvoin runolle, mutta runo haisee kyllä aika usein paskalle. Runollistako? Ainakin kaunista.