IRC-Galleria

Jokainen on varmasti joskus käynyt tämän saman armottoman sodan, jossa sanoja ei säästellä ja solvaukset ja uskomukset vellovat valtoimenaan. Kysymyshän oikeaoppisesta voileivän tekemisestä ja ennen kaikkea sen täyttämisestä.

Leivän päällisten asetteleminen on taiteenlaji, jota ei pidä väheksymän. Todellinen taituri luo gastronomisen taivaan vaikka paskasta ja voileivästä. Voikkarin tekeminenhän alkaa yleensä voitelulla, johon on siihenkin useampia toinen toistaan hölmämpiä suoritustapoja.

1. Joku ottaa voita aivan helvetisti kerralla veitseen, levittää sopivasti leivälle ja tumppaa sen jälkeen veitsen ylimääräisine ihroineen takaisin rasiaan. Tämä on kieltämättä nopeaa, mutta ei kovin esteettistä jos useampi harrastaa samaa (toisen valmiiksi veitseen ottamaa rasvaahan eikäytetä, vaan se pyyhkäistään rasian reunaan ja kuopaistaan uudelleen).

2. Toinen, aivan vastakkainen tapa on niin sanottu "nokkimistyyli", jossa luonteenomaista on tuskastuttava hitaus ja täydellisyyteen pyrkiminen. Nokkija ottaa pikku nokareen kerrallaan veitseen ja levittelee sen välillä huolellisesti leivälle. Tätä operaatiota jatkuu noin minuutin verran, kunnes leipä on kauniin keltaisen tasaisen möhnäkerroksen peittämä.

3. Viimeinen äkkiseltään ammattimaisen kirjailijamieleni luoma malli on se, että otetaan klimppi rasvaa leivän päälle ja levitetään se vasta pöydässä. Tämä tapa siis on lähinnä voimissaan työpaikka ja kouluruokaloissa. Tällaisissa henkilöissä on tavallista myös, että heillä on aina joko liian vähän tai liikaa rasvaa mukanaan. Heillä on siis ongelma!

Nyt on siis rasva, tuo suoraan vyötäsölle menevä mehevän maun leivälle antava töhnä, asetettuna leivälle tavalla tai toisella. Toiset tietenkään eivät käytä rasvaa ollenkaan, mutta nyt puhutaankin ihmisten ruokailutottumuksista. Seuraavaksi sitten tulevatkin vuoroon täytteet. Päälliset ovat yleensä juuri se osa, joka tuottaa taistelua. Erityisesti juuston ja leikkeleen järjestys on joillekkin elämän ja kuoleman asia. Tosiasia on, että jotkut ovat yksinkertaisesti väärässä. Oikea päällisten latomisjärjestyshän on:

1. Alimmaiseksi makkara/leikkele/kinkku. Lihaisa sisältö kuuluu alimmaiseksi, koska se sotkee sormet ja sen maku tulee silloin mukavasti esiin noin keskivaiheilla leivän pureskelua.

2. Makkaran päälle kuuluu asettaa juusto. Juuston tehtävänä on ehkäistä sormien likaantuminen lihan erittämistä töhnistä. Jos leivällä on ainoastaan makkaraa ja juustoa, niiden maku esiintyy suunnilleen samaan aikaan. Maku on tosin pilalla jos kinkku on juuston päällä.

(+ jos leivän päällä on vain edellisiä aineksia, kuuluu näiden kaveriksi varsinkin mikrossa käynnin jälkeen ehdottomasti sinappi ja/tai ketsuppi)

3. Tämän jälkeen leivälle laitetaan leikattavat vihannekset, kuten kurkku tai tomaatti. Ne kuuluvat tähän kohtaan, koska vihannesten päällä olo takaa raikkaan maun koko leipänautinnon ajan. Se on ensimmäinen, mikä kohtaa kielen makuhermot ja viimeinen joka sieltä poistuu. Tähän luokkaan kuuluu myös paprika.

4. Lopuksi vielä mahdolliset salaatit. Ne pitävät suurella koollaan leivän koostumusta mukavasti kasassa ja vahvistavat edellisten tuomaa raikasta ja tuorretta makua.

Leivän tekeminen ei ole siis mikään leikin asia. Leivän väärin kokoavat ihmiset saavat puolestani muuttaa Ruotsiin vapaamielisten seksileikkien ja leipien maahan. Äsken esittämäni malli on ainoa oikea, koska sanon niin. Sanomaani ei liene kenelläkään syytä epäillä, koska jos epäilet, olet taas kerran väärässä.

Totisesti on ihminen luotu epävakaiseksi mieleltään: Kun jokin paha kohtaa häntä, hän on kärkäs valittamaan, mutta kun jotakin hyvää annetaan hänen osalleen, hän on kiittämätön, lukuunottomatta niitä, jotka rukoilevat, jotka uskollisesti suorittavat rukouksensa, niitä, joiden rikkaudessa on määrätty osa kerjäläistä ja osatonta varten; niitä, jotka uskovat tuomion päivään, ja jotka pelkäävät Herransa kuritusta ei kukaan, totisesti, saata säästyä kuritukselta, joka on heidän Herraltansa tuleva, sekä lukuunottamatta niitä, jotka hillitsevät halujaan paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen, koska heissä silloin ei ole moittimista.
Näin sanoo Koraani!

- Oronen, muslimienkin voileipäprofeetta

PS. Tuo Koraanin teksti on paljon sekavamman kuuloista kuin oma tekstini, vaikka minun tekstini on aina tarkoitettu hiukan sekavaksi. Koraani onkin uskontoa...

PPS. Jos Jumala syö voileipiä, hän kokoaa ne kuten kerroin äsken. Muuten Hänkin on kurja luopio.